Sukkapajalta päivää!
Pari vuotta sitten keväällä rustailin ystävilleni tupaantuliais- ja synttärilahjaksi Pispala-sukat, joita innostuin nyt jalostamaan kiitoslahjaksi kaupungin virkanaiselle.
Meillehän kävi köpelösti kolme vuotta sitten, kun menetimme kaiken maallisen omaisuutemme hometaloon. Asuimme reilun vuoden mierontiellä muualla, kunnes pääsimme muuttamaan kotikonnuille takaisin, ja rakkaudesta Pispalaan syntyivät nämä sukat.
Kävimme käräjät myyjää vastaan ja hävisimme, ja meille jäi kummitustalo täynnä myrkkyjä ja kuolleita unelmia. Päädyimme tutkailemaan mahdollisuutta, josko purkaisimme mörskän pois ja rakentaisimme tilalle paritalon. Tie kaavoitusyksikössä on ollut möykkyinen, mutta tietämme on tasoitellut hyväntahtoinen ihminen, joka on kotiseutusukkansa ansainnut!
Moni sukka pääsi puikoille, ennen kuin olin malliin tyytyväinen.
Harmaasävyisessä sukassa jalkaterän kuvio ja Vaakon nakkikioski hakivat vielä paikkaansa...
...kunnes viimein olin tyytyväinen.
Hyvällä tahdolla näistä voi löytää haulitornin, Pispalan portaat ja kirkon,
...nyssen ja pulterimuurin.
Sukat on nyt toiveesta kirjoitettu ihan ohjeeksi asti - nyt kun vielä keksisin, mitä kautta ohjetta pienimuotoisesti myisin. Vinkkejä otetaan mielihyvin vastaan!
Tammikuun lopussa ompelemani kissanpeti sai täytettä, kun kaksitoistavuotinen sininen unelmamme täyttyi, ja meille kotiutui iki-ihana cornish rex -poika!
