Kummipoikaamme on kasvanut kaksi naperoa hammasta, ja hän on alkanut jo ottaa särpimensä syrjässä ihka oikeaa haukkapalaa. Halusin tukea hänen uutta harrastustaan, ja niin syntyi suutunki (se on vähän kuin hantuuki, muttei sinne päinkään):
Malli: pohja Suuresta Käsityölehdestä (9/2007), pupu muistikuvan mukaan (minulla oli kerran kani)
Tarvikkeet: vanha vohvelikangaspyyhe, juuttikangasta ja hääpuvun jämäpala, pari helmeä silmiksi ja neppari kiinnitykseen, ompelulankaa
Pupulla on viiksetkin ja vähän vihreää eväänä:
Kurvailimme eilen maaseutukirppiksellä ja päässäni napsahti, kun kohtasin napin poikineen, serkkuineen ja koko heimoineen:
Ainakin näille napeille minun on tehtävä jotain:
Jokainen näistä napeista on pala (elämän)tarinaa. Kuinka huolella se on kuhunkin kuosiin valittu, ja mitä ihminen on vaatetta kantaessaan on kokenut. Ja mihin on kude napin ympäriltä joutunut, ja ihminen sieltä sisältä?
Napit ovat vaatteiden luita. Ne maatuvat hitaimmin.
Vedetään nuottaa, saadaan neuleita. Tikuille silmut, kissoille solmut, valmista vähä kerralla. Kups kerät konttiin!
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Yritys saapassukiksi nro 2
Koska edellinen yritys meni mynkään ja sukista tuli turhan koreat klopoihin kätkettäväksi, tein vähän vatusemmat versiot eli simpukanselkäsukat:
Malli: perussukka, varren mallikerta Kauneimmat käsityöt -kirjasta
Lanka: Retu-sukkalankaa n. 50 g kumpaakin väriä ja vaaleanharmaata Vesa-sukkalankaa n. 20 g.
Puikot: 3,5
Teko oli tappista, sillä ehdin kutoa ensimmäisen sukan kokonaan kokoon ennen kuin tunnustin itselleni, että kokonsa puolesta sukka sopisi paremmin kumpparin päälle kuin sisälle. Jouduin siis purkamaan ekan kutaleen varteen asti.
Simpukanselkäsukat saivat nimensä lankojen siniharmaasta, sumuisesta sävystä ja mallikerran röpelöisyydestä:
Tällä kertaa yritys onnistui. Nämä sukat ilkeää jo kumppariin piilottaa.
Kotiavaimeni ovat vuosikymmenen vetäneet perässään kotihiirtä, jonka masuun on voinut piilottaa kopeekan poikineen. Viimein hiiri hajosi hyvin palvelleena, ja avaimeni jäivät hännättömäksi. Nyt virkoin yhden illan juttuna kokoon uuden kolikkopussin:
Suu pannaan suppuun nepparilla, niin pysyvät roposet sisässä.
Malli: perussukka, varren mallikerta Kauneimmat käsityöt -kirjasta
Lanka: Retu-sukkalankaa n. 50 g kumpaakin väriä ja vaaleanharmaata Vesa-sukkalankaa n. 20 g.
Puikot: 3,5
Teko oli tappista, sillä ehdin kutoa ensimmäisen sukan kokonaan kokoon ennen kuin tunnustin itselleni, että kokonsa puolesta sukka sopisi paremmin kumpparin päälle kuin sisälle. Jouduin siis purkamaan ekan kutaleen varteen asti.
Simpukanselkäsukat saivat nimensä lankojen siniharmaasta, sumuisesta sävystä ja mallikerran röpelöisyydestä:
Tällä kertaa yritys onnistui. Nämä sukat ilkeää jo kumppariin piilottaa.
Kotiavaimeni ovat vuosikymmenen vetäneet perässään kotihiirtä, jonka masuun on voinut piilottaa kopeekan poikineen. Viimein hiiri hajosi hyvin palvelleena, ja avaimeni jäivät hännättömäksi. Nyt virkoin yhden illan juttuna kokoon uuden kolikkopussin:
Suu pannaan suppuun nepparilla, niin pysyvät roposet sisässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)