Tihverästi pidetty kettutakki on käynyt puntille kinkkanaksi, joten neuloin hänelle uuden nutun päivänpolttavasta puheenaiheesta.
Malli: oma
Lanka: enimmäkseen Novitan Ainoa yksin- ja vähän Woolia kaksinkertaisena, yht. reilut 300 g.
Puikot: 6,0
Lunttasin mallia Tammen Kultaisen kirjaston Junalla Timbuktuun -teoksesta, jota meillä on opiskeltu ahkerasti.
Tapani mukaan mitoitin kasvunvaraa inasen liikaa.
Kuuset suunnittelin muinoin omaan villatakkiini.
Ostin langat ensimmäisiltä kässymessuiltani vuonna 2006, enkä olisi totisesti uskonut neulovani niistä nuttua pojalleni, sillä vannoin vielä tuolloin kivenkovaa, että minähän en lapsia laita. Niin ne puheet pyörtyvät, kivet sulavat ja pää pökertyy rakkaudesta.
9 kommenttia:
Upea, pieni veturimies taatusti tykkää!
Sepäs on kiva :)
Ihana, kiva takki vetureineen :) .
Mainio takki!
Kyllä kelpais junatakki meidänkin juniorille! Hieno! Ja langan tarina oli aivan erityisen ihana :)
Ihana! :)
Todella kiva takki!
Voi, Junalla Timbuktuun oli mun lempikirja lapsena. Takki on myös ihana :)
Ihana junajono. :D
Mä olin jostakin syystä hukannut tän sun blogin joksikin aikaa - kiva, että laitoit kommenttia niin löysin taas takaisin! :)
Lähetä kommentti