keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Veturimies heiluu

Tihverästi pidetty kettutakki on käynyt puntille kinkkanaksi, joten neuloin hänelle uuden nutun päivänpolttavasta puheenaiheesta.


Malli: oma
Lanka: enimmäkseen Novitan Ainoa yksin- ja vähän Woolia kaksinkertaisena, yht. reilut 300 g.
Puikot: 6,0


Lunttasin mallia Tammen Kultaisen kirjaston Junalla Timbuktuun -teoksesta, jota meillä on opiskeltu ahkerasti.


Tapani mukaan mitoitin kasvunvaraa inasen liikaa.


Kuuset suunnittelin muinoin omaan villatakkiini.


Ostin langat ensimmäisiltä kässymessuiltani vuonna 2006, enkä olisi totisesti uskonut neulovani niistä nuttua pojalleni, sillä vannoin vielä tuolloin kivenkovaa, että minähän en lapsia laita. Niin ne puheet pyörtyvät, kivet sulavat ja pää pökertyy rakkaudesta.

9 kommenttia:

Altocumulus kirjoitti...

Upea, pieni veturimies taatusti tykkää!

Miia-Rebekka kirjoitti...

Sepäs on kiva :)

Heidi kirjoitti...

Ihana, kiva takki vetureineen :) .

AnniP kirjoitti...

Mainio takki!

Ripsu kirjoitti...

Kyllä kelpais junatakki meidänkin juniorille! Hieno! Ja langan tarina oli aivan erityisen ihana :)

villapeikko kirjoitti...

Ihana! :)

Sannu kirjoitti...

Todella kiva takki!

Mari kirjoitti...

Voi, Junalla Timbuktuun oli mun lempikirja lapsena. Takki on myös ihana :)

ArualMaria kirjoitti...

Ihana junajono. :D

Mä olin jostakin syystä hukannut tän sun blogin joksikin aikaa - kiva, että laitoit kommenttia niin löysin taas takaisin! :)