Painattaa

Viime aikoina olen painatellut kässyjä menemään kuin punttipäinen, sillä tokkopa tuota enää syksyllä samaan malliin vaavin kanssa...

Ensin löysin kirpputorilta iskemättömän pakan pönäkkää lakanakangasta a´la PMK eli Puuvillatehtaitten Myyntikonttori. Siitä syntyi déjà vu viime kesältä, ei tosin tällä kertaa omalle, vaan anopin siirtolapuutarhapöydälle:


Keskellä on aukko, josta nousee aurinko, tai sentään varjo sille.


Huristelin Husqylla vielä vähän lisää kesäkasseja:


Olen jostain syystä kovin mieltynyt (vihreään) painatukseen valkealla puuvillakankaalla, vaikka yleensä valkoinen on aivan liian kalmeaa minun makuuni.


Ja samoilla tulilla & ideoilla piti äitiyspakkauksen haaleimpia bodeja pikkuisen somistaa.


Kummipojastamme varttuu kohta pieni päiväkotilainen, ja ompelin hänelle elämänmuutoksen tukipaidaksi sitruunaisen trikoopaidan. Samoilla kaavoilla tekaisin käpynutun omallekin koalalle.


Malli: SK 6-7/2006
Kangas: vähän Nanson trikoota
Sapluunoina halkaistu sitruuna ja käpy

Pidin isännän kanssa pienimuotoisen pahvipajan, päällystimme lootia voimapaperilla ja saimme niistä kelvolliset vauvanvaatelaatikot kirjahyllyyn hoitopöydän syrjään.

Hus porot pussiin!

Äkkäsin äskettäin, että minullahan on neljä neuletta kesken, kaksi huhti- ja kaksi kesäkuussa aloitettua. Asialle piti pikipäin tehdä jotain.

Huhtikuisella kotimatkalla suoritin arkeologisia kaivauksia äidin komeroon ja löysin sieltä Pohjoismaiden ainoan muotilehden, Muodin+kauneuden vuodelta 1976. Sen ohjeella äiti on huruutellut minulle aikoinaan ulkoiluhaalarit:


Julkaisu oli täynnä toinen toistaan somempia nuttuja, mekkoja ja haalareita:




Yksi ohjeista ja osa veljen ja kälykkään virontuliaisista pääsi puikoille, kun aloin paimentaa poroja makuukassiin:


Ohje: Muoti+kauneus 1/1976
Lanka: vironvillaa n. 300 g. ja Seiskaveikkaa n. 50 g. (?), napit omasta takaa
Puikot: 4,0


Unipussi venyi ja vanui pituutta kuin nukkumatin nokonen, sillä ammoinen ohje perustui kierrosmääriin eikä suinkaan sentteihin - enkä minä tikkujen tohinalta mitään ihme mittoja joutanut jatustelemaan. Niinpä syysomenamme pujahtaa pituutensa puolesta pussiin vielä esikoululaisena, mutta leveytensä puolesta varttunee siitä yli jo ensimmäisenä talvena.


Olen jälleen juossut puskissa, keitellyt niitä poroiksi ja tartuttanut keltakuumetta lankoihin. Ylhäältä alas (kameran vääristämät) värit ovat siankärsämö, pietaryrtin kukka, kuhmolainen kanerva, mesiangervon kukka ja purettamaton raparperi:


Kaikissa muissa on lankana Kauhavan kangasaitan lujasti puretettu villalanka (200 g. alunaa ja 100 g. viinikiveä kiloon lankaa), paitsi raikuvankeltaisessa kanervassa, johon käytin Virtain villan lankaa ja puretusainetta puolet vähemmän. Jonkin kikkakolmosen mukaan kemikaalien tarve putoaa puoleen suositellusta, jos pohjana käyttää vanhaa puretuslientä, ja senhän minä tein: huljuttelin puolta kiloa lankaa vellissä, jossa oli alunaa 50 g. ja viinikiveä 25 g.

Kiitos ja niiaus vielä Annelle kesäblogitunnustuksesta! Kuten hän ounastelikin, en nyt lykkää hyvää eteenpäin, vaikka jokainen, joka näin kesällä kehtaa blogistaniassa päivitellä omia tai toisten töitä, ansaitsisi mennen tullen sen.

Sammakkoprinssin kiesit

Ostimme tutuilta keväällä ketterät kärryt, joiden väri (tummansininen), semminkään kuosi (ruutu) ei passannut pirtaani.


Mutta kun vaihtoehtona oli pulittaa puolentuhatta enemmän upouusista lastenvaunuista, joiden väri ja verhoilu olisivat olleet korkeintaan ihankivakasipuol, otin järjen käteen ja nieleskelin poikkipuoliset pirtani. Käteen se järki sitten jäikin, sillä päätin pimpata meidän beiben raidin. Päreet ja sormenpäät riekaleina parsin viikkotolkulla uutta vuorta vanhojen päälle, mutta onneksi tukea touhuun löytyi.


Kyllä vaivannäkö ja vaikerrus sitten kannattikin:


Kangas: 100 % Anttilan puuvillaa n. 1,5 m


Väärä värikin hukkuu uuteen kuosiin, eikä sinistä sakuilta erota.


Puikkoni ovat kirjaimellisesti ihan pihalla, kissan kanssa. Mirkkuja peesatessa on syntynyt jos jokunenkin kussa ja kudin.

Kesä keltainen

Allakkani kääntyi jälleen uudelle vuodelle, ja sain syntymälahjaksi padallisen inspiraatiota. Ystäväni on säälien seurannut villavellieni keittelyä ikivanhassa, ruosteisessa emaliastiassa, joka puhaltelee paksuja kepeästi kolmatta tuntia, ennen kuin liemi on kyllin kuumaa puretukseen tai värjäykseen. Hän lahjoitti minulle tuliterän teräskattilan, joka nipisti kiehumisajan puoleen. Vasemmalla lahjakattila neitsytvärjäyksessä, ja lankoja apila- ja suopursukylvyssä:


Kattilan kylkiäisiksi hän oli kerännyt metsänpohjista aarteita: lepän, pihlajan ja haavan kuorta ja kuivattua kangastattia. Äidin lahjarahoilla taas ostin oivallisen opuksen:


Kotiseutumatkalta haalin mukaani mummon ravistuneen rukin, jonka isäntä saa ehostaa kuntoon. Sitten olen enää karstoja ja lampaita vailla.


Lahjakattila onkin pöhissyt pontevasti. Tilasin lankakuriiriltani pari kiloa Kauhavan Kangasaitan värjäysvillaa ja puretin puoli kiloa 100 grammalla alunaa ja 50 grammalla viinikiveä. Ja kun maailmaa katsoo kattilan kautta, on se pelkkää harhaa; kesä ei suinkaan ole vihreä vaan keltainen! Ylinnä tuore lepänlehti, keskellä kuivattu kuhmolainen suopursu ja alinna tuore apila:


Mesiangervosta (vasemmalla) ja maitohorsmasta (oikealla) irtosi niin kälttänä keltainen...


... että rohkaistuin jälkipurettamaan ne kuparivihtrillillä, joka taittoi värin oliivinvihervään. Kamera ei tosin toista värejä oikein, vaan sävyt ovat luonnossa vehreämmät:


Kissa heittäytyi niin kehrääväiseksi, että putosi viimein pöydältä suopursupullaa leipoessaan.

Havukankailla

Kolakat kalsarikelit (+ 10 C, tuulenvuhakka ja sadetta) rajoittivat tämänkesäisen kotiseutumatkailun pääosin sisätiloihin, joten valjastin äidin Husqvarnan ja nelistin vinhasti sillä pitkin viherviä samettikankaita.

Veli on ollut hupparia vailla nähtyään isännän vastaavan, joten tilanne oli oitis korjattava:


Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: n. 2 m palasamettia, 65 cm vetoketju ja nyöriä




Perusteellisena herrana veli oli hinkannut pellavapaidastaan tahran mukana värinkin pois ja pyysi minua tuunaamaan tilanteen. Haaltunut lantti nousee kuusenhavusiluetin takaa kuin kuutamo, ja paita lienee jälleen käyttökelpoinen:


Äiti sai salsahameen, jonka helmakangas on tuliainen hänen ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan ja joka on palvellut jo kahtena, aivan liian vähänkäytettynä hameena:


Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: silkkiä (?) n. 50 cm ja palalaarin tunnistamatonta kangasta (polyesteria?) reipas metri


Ja juhannuksen mökkireissulla kasvoivat kasvikunnankruunut äidillekin:


Malli: perussukka
Lanka: 6 eri kasvilla värjättyä sukkalankaa
Puikot: 3,5 sukkikset