sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Maailman alussa

"Ihmissydän on ihmeen kestävä", totesi muuan itseäni viisaampi kerran, ja sen me olemme nyt eläneet toteen ankarimman kautta. Paljosta voi ihminen selvitä rakkaimmat rinnallaan.

Listaan tähän viimeiset tekeleet talolta, vuoden takaa. Esikoiselle neuloin eskaripipon sävy sävyyn haalarin kanssa.



Malli: oma
Lanka: ?
Puikot: 5,0






Pojille puikotin raitapipot omien makujen mukaan.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikkaa sun muita jämälankoja
Puikot: 3,5









Pikkuveljen versiosta tuli vaaleampi.



Malli: oma
Lanka: Seiskaveikkaa ym. jämiä
Puikot: 3,5





Pikkuneiti pipariinalle tein sydännutun.



Malli: oma
Lanka: ?
Puikot: 6,0 tai 7,0



Suurin yksittäinen menetys minulle olivat lastenkirjat.





Typykälle surauttelin käsivaralla kotihameita - ja sen ovat näköisiäkin!



Malli: perhekahvilassa ihasteltu (ja muistinvaralla mönkään menty)
Kangas: Nanson trikoo


 




Malli: kts. yllä
Kangas: kirpparilöytö


 
 Serkkutytön nukellekin ehdin väsätä kääntöruokalapun. 


Malli: oma
Kankaat: kierrätyskankaita


Nakunukelle surautin kietaisumekon. 


Malli: oma
Kangas: Nanson trikoota


Sydänkäpyselleni neuloin 40-vuotislahjaksi käpysukat - mutta kohtalo päätti antaa karumman lahjan. Syntymäpäiväiltana haistoimme ensi kertaa homeen alavälipohjasta, ja seuraavana päivänä muutimme pois.


Malli: oma
Lanka:?
Puikot: 3,5

 




Viime töikseni ostin helmikuussa parilla kympillä erään mummon jäämistön: rakkaudella vaalitut Toikan kangaspuut. Ne ehtivät pilaantua talolla kuukauden, ennen kuin kannoimme ne ulkovarastoon. Sydän mykkyrällä toivon, että ne olisivat vielä käyttökelpoiset, joskus tässä elämässä; ja meillä koti, johon ne rakentaa, aikaa ja voimaa opetella; ja lattiat, joille mattoja kutoa.


4 kommenttia:

Koukuissa kirjoitti...

Tosi taitavia töitä olet tehnyt!

Marle kirjoitti...

Surullista, miten teille on kodin kanssa käynyt. En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi jättää kaikki ja lähteä kävelemään. Toivon kaikkea hyvää, että saatte terveen kodin jossa elellä. Olet mahdottoman aikaansaava tikuttaja.

Maaru kirjoitti...

Kiitos Marle myötätunnosta! Niin käsittämätön kuin kohtalomme onkaan, niin osaan kuvitella kovempiakin - ehkä on itsesuojelua. :)

Megi kirjoitti...

Tervetuloa takaisin nuotalle.