lauantai 16. tammikuuta 2016

Evakkotekeleet, osa 1: peppimekko ja eläimiä

Kun on menettänyt kaiken, ihan kaiken, on vaikea hahmottaa, mistä irtaimiston hankkimisen aloittaisi - omalla puutelistallani keikkui ensimmäisenä ompelukone ja kakkukupu. Pääsimme suureksi onneksi hätämajoitukseen apen täysvarusteltuun kaksioon, sitten anopille, ja saimme lahjoituksena vaatteita ja petivaatteita, leluja, kirjoja ja lankoja, mutta silti unelmoin keväällä sohvasta, jolla istua neulomassa villasukat jalassa. Kauppamatkalla pidättelin kyyneleitä, kun tajusin ettei meillä ole kauppakasseja. Sitten nielaisin kyyneleet ja tartuin toimeen. Ensimmäisenä uuden elämän neuleena syntyivät sukat kovanonnentossujen tilalle.



Malli: Ullaneuleen kärjestä aloitetut sukat, kirjoneule oma
Lanka: muistaakseni Gjestalin Vestlandsgarn
Puikot: 3,5



 

Päättely tosin jäi tämän vuoden puolelle.



Kiitokseksi suurisydämisille lahjoittajille virkkailin perhosia.



Malli: Olivian tarinasta
Lanka: ?
Virkkuukoukku: 3,5



Osa oli tässä yhteiskuvassa, osa oli jo lepatellut kiitosmatkalle.



Pipariinan yksivuotismekko - peppimekko - on ollut minulle aina mekkojen mekko, se, jonka tyttärelleni tekisin, jos hänet saisin. Sain, tein, ja menetin. Mutta ei se mitään: tein peppimekon uudelleen.


Malli: sovellettu ohjeiden puutteessa SK 4/2015 takista
Kangas: Marimekon palalaari



Mekko oli upouuden ompelukoneeni ensitikkailu, ja surrasin napinläpiä hurmiossa: kone teki kaiken!Ilman kriisiä en koskaan olisi ostanut uutta ompelukonetta, junnannut vain vanhoilla: Tikkiterrierilläni (v. 1999 käytettynä ostettu Ambassadorilla) ja 50-luvun Husqvarnalla.





Vähän kelpaa taputtaakin!



Yksvuotislahjaksi pipariina sai aikoinaan myös nuken, jollaisen ostin uudelleen kirpputorilta. Sekin tarvitsi juhlamekon.



Saimme lahjoituksena inasen liian suuria farkkuja, ja sitten pääsimme jo kauppaankin.



Malli: oma
Kangas: vanhat farkut



Jokakeväiselle peräkonttikirppikselle oli ommeltava reppu.



Malli: oma käsivaralla
Kangas: farkut ja kauluspaita



Vuoreksi pääsi kauluspaita. 


Isäntä tarvitsi löksöpöksyt.



Malli: SK 3/2015
Kangas: Nanson trikoo





Kevään koitteessa ja ilmojen heltyessä vilitossulta pääsi itku: lempipipokin jäi taloon! Senkin ajelin uusiksi, tällä kertaa keltaisena.



Malli: täältä
Kangas: perustrikoota



Sekä äiti että poika olivat ylen tyytyväisiä.





Punttikin tarvitsi kevätpipon.



Malli: kts. yllä
Kangas: trikoota





Nämä tekeleet ovat osimoilleen maalis-huhtikuulta 2015: ihan kaikkea en muistanut/jaksanut kuvata, kun en tiennyt, pääsenkö koskaan enää nuotalle.

3 kommenttia:

Helmis kirjoitti...

Ei oikein ole sanoja teidän tilanteeseen. Sydän syrjällään sitä vaan miettii, miten kurjimmastakin tilanteesta voi selvitä. <3

Marle kirjoitti...

Olet todella ahkeroinut ompelukoneellasi! Ihanat nuo pikkutytön mekko ja pojan hauska pipo. Onneksi olet niin taitava käsistäsi. Tuo on harmillista, että kirppikseltkin ostetuissa vaatteissa yms voi olla homeitiöitä tai jopa turkiskuoriaisia villalangoissa!

Maaru kirjoitti...

Karmeinta on se, etteivät kaikki homeet edes haise, ainoastaan tavallamme herkistyneet saavat saastuneesta materiaalista oireita (esim. kurkkukipua, kuivaa yskää, hengitysteiden polttelua), ja ainoa tapa niiden erotteluun on testaaminen. Meilläkin ehti olla käytössä päiväpeittoja, lakanoita ja villapaitoja, ennen kuin hoksasimme, että nyt jokin aiheuttaa oireita, vaikkei mitään talolta tuotua ole enää jäljellä. Sen jälkeen kehitimme monivaiheisen testausjärjestelmän, joka sisäsi uusvanhojen tavaroiden eristämistä ja haistelua. Välillä koko tilanteen absurdius nauratti, kun haistelimme tavaroita nenät pitkinä kuin päästäisillä - hajuttomatkin toksiinit aiheuttavat nopeasti herkistyneelle esim. kurkunpään turpoamista ja yskänpuuskia.