Sitten Suuri Käsityölehti julkaisi Netta Kervisen viehättävän vintagen kierrätysmekon ja oivalsin lopulta kuinka rumasta voi tehdä jotain suloista.
Malli: muunneltu SK 3/2011
Kangas: 4 miesten t-paitaa ja pätkä kierrätyspitsiä
Pakon - eli kankaan riittoisuuden - sanelemana ompelin hameosan kolmen paidan takakappaleesta ja kun en minimekossa viihdy, lisäsin vielä lerun helmaan.
Myös etukappaleen ompelin umpeen, jotta alle ei tarvitsi erillistä toppia.
Tarkoitus oli värjätä koko höskä mustaksi, mutta vanhasta alushameesta nyysitty pitsi raikasti sinen ja mekko saa jäädä silleen.
(Ompelijan lapsella ei ole pöksyjä, sillä harjoittelemme pottailua mainiolla menestyksellä - jos vain puntti saa viilettää paitasillaan.)
10 kommenttia:
No onhan tosi upea! Jopa inhokkini tummansininen näyttää tuossa mekossa kivalta.
Mahtava! Minäkään en normaalisti sinisestä perusta, pitsi näemmä tekee ihmeitä.
onpas kiva mekko, ei uskoisi kierrätysvaatteksi!
Tosi suloinen mekko! Olet uskomattoman taitava.
Kaunis ja rento. Minäkään en ole sinisen ystävä (ei sovi maamaani), mutta toi pitsi raikastaa koko jutun kivasti. Onnittelut onnistumisesta!
No ei todellakaan kuvaa katsoessa uskoisi että lähtökohana on ollut ei niin sievät paidat. Eritääin onnistunut ja hineo lopputulos! :)
Tuossa mekossa kelpais kyllä kesäkadulla ylpeänä kulkea :)
Oot kyllä tosi taitava "nyhjäämään tyhjästä". Ei olis itellä tullut ikinä mieleen :-D
Mainio! Enpäs olisi itse keksinyt, mutta lopputulos on kadehdittavan suloinen.
Oo, taitavasti tuunattu!
Lähetä kommentti