Lutrasin Uulatuotteen väripigmentin kanssa tuon pitkää & tämän lyhyttä tavoitellessani juuri oikeaa mummolanseinänsinistä. Lopulliseen väriin tupsahti kuitenkin inan liikaa vihreää, joten lopputulos on vienosti välimerellinen.
Lankalavastuksesta huolimatta kirstu taitaa päätyä lelulaatikoksi puntille.
Arkku vartoi saranoitaan ja ruuveja toista viikkoa.
Fuskasin vähän ja annoin isännän hifistellä saranat kiinni. Hän halusi ehdottomasti porata kiinnitysreikiä avarammas, jotta ruuvit uppoaisivat kyllin syvälle metalliin ja arkun kansi lumpsahtaisi siististi kiinni, eikä jäisi lenkkaamaan saranoiden varaan. Jos kohta naulat vähän harittavat ja saumat nauravat, niin ainakin saranat ovat tässä arkussa taatusti suorassa!
Luppoajalla sahailin omenapuun oksia vinoon ja tehtailin pari nappia.
Rasvasin pylpyrät rypsiöljyllä. Napit ovat niin kotikutoisen rosoisia, ettei niitä ilkeä oikein lahjaksikaan antaa. Vaan onpa meillä nyt nappeja joilla pelata.
10 kommenttia:
Kaunis kirstu ja ihania nappeja!
Ei kyllä multa onnistuisi noiden askartelu ollenkaan!
Todella upea arkku.
Ihana kirstu ja sisältökin näyttää hyvältä! Jos tämä menee leluille täytyy langoille varmaan tehdä toinen? :)
Hieno kirst ja napit on upita! Kyllä noita kelpaa lahjaksi antaa. Mulle ainakin kelpais heti, jos joku vaan tarjoais. ;)
Naminappeja!
Missä vaiheessa vuotta pitää oksa ottaa kuivumaan jos siitä haluaa nappeja tehdä?
Hieno on arkku!
Tämäkin kaipaisi pari lisävinkkiä omppupuunappien tekoon. :) Kyselen tyhmiä: onko vinoon sahaamisessa joku syy?
Minusta nuo napit on suloisia, kelpaisi kyllä minulle. :)
Ja arkku on tosi sievä.
Napit ovat todella kauniit! Puunappeihin kuuluukin tietty rosoisuus (joka ei kyllä kuvasta paista). Olisko jotakin erityistä vinkiksi nappien tekoon? Omenapuun oksaa ei ole, mutta katajaa voisin kokeilla.
Kiitän kehuista! :)
Sain omenapuun oksan toissakesänä, kuorin sen silloin ja jätin kuivumaan sisätiloihin. Puolen vuoden päästä siitä sai jo nättejä nappeja: http://tikkunuottasilla.blogspot.com/2009/02/pudokas.html
Tuossa postauksessa on pari kuvaa nappipajasta.
Vinoon sahaamisessa ei ole muuta syytä kuin että suoraan & tasaisesti sahaaminen on himskatin vaikeaa ainakin kaltaiselleni amatöörille. :D Isäntä käytti napintekoon jiirisahaa (vaatii vahvat käsivoimat, jotta oksa pysyy paikallaan), minä taas ruuvipenkkiä ja käsisahaa. Sahaamisen jälkeen hioin hiomapaperilla enimmät epätasaisuudet ja pursot reunoista pois, sitten porasin reiät ja lopuksi rasvasin napit (ruoka)rypsiöljyllä. Toivon öljyämisen estävän nappien halkeamista - tosin käsittelemättömät Pudokas-takin napit ovat kestäneet käyttöä hyvin, vain yhdessä on halkeama (johtunee tästä kuivasta pakkastalvesta).
Kataja on omenapuutakin kovempaa, joten siitä taitaa tulla upeita nappeja!
Lähetä kommentti