tiistai 9. maaliskuuta 2010

Paitapaja

Feministinä minun oli vaikea uskoa pikkupoikien mieltymykseen moottoriajoneuvoja kohtaan, kunnes meille ilmestyi kuin tyhjästä 1,5-vuotias asianharrastaja.


Kaikki, missä on pyörät ja pörinää, on ihan parasta, joten ompelin puntille lempipaidan.


Malli: SK 6-7/2006
Kangas: vähän Nanson joustofroteeta


Samalla mallilla surautin pari peruspaitaakin, niin ikään Nanson trikoosta:


Omaa viherpiipertäjän silmää miellyttääkseni ompelin potkupuvun päikkäreille.


Malli: Ompele tenavien tamineet -kirjasta
Kangas: Nanson joustofroteeta


Omena on madon koti.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei vaan,

Jos yhtään helpottaa, niin meillä asuu 1,5-vuotias tyttönen, joka on myös kiinnostunut autoista ym.

:-)

KirsiÄr kirjoitti...

Poikalapsemme eka sanat (tässä järjestyksessä): auto, bussi, isha, äiti. Ja sit noin sata auomerkkiä. Sittemmin ajoneuvointo on laajentunut mm. juniin. Ja mun intressi autoihin on noin nolla. Mitähän pikkupojat ennen fanitti? Hevosia?

Minna kirjoitti...

Feministinä minunkin on vaikea uskoa tuohon mieltymykseen. Enkä usko vieläkään. Meidän asianharrastaja, joka oli sitä juurikin tuolloin 1½-vuotiaana, on tyttöpuolinen.

Ja paidat ihan mahtavia! Tän feministin pitäis nyt osata tehdä nelivuotiaalleen vastaavia prinsessaisjuttuja ;)

Jonna kirjoitti...

Meillä ei tarvinnut odottaa noinkaan pitkälle, kun Tatti alkoi pärisyttelemään. Kaikki missä oli renkaat alla pörisi puolen vuoden kieppeillä eikä loppua näy. Tosin meillä tytötkin kyllä leikkii autoilla ja poika nukeilla.

anpali kirjoitti...

Juu, kyllä se on poikiin sisäänrakennettuna. Meillä ei taideta olla edes ihan pahimmasta päästä, kun automerkkejä eivät tunne. Vähän myöhemmin tulee kiinnostus kaikenlaisiin pyssyihin. Ihan sama, että näyttääkö kukaan mallia vai ei, mutta pyssyjä rakennetaan mistä tahansa. Mielikuvitus on rajaton.

AnniP kirjoitti...

Kauniita vaatteita!

Taija K kirjoitti...

Oi, tuo päikkäripuku on lutunen.

Matroskin kirjoitti...

Ihania vaatteita. Meillä oli sama, ei edes omisteta autoa, mutta moottorien pörinä käänsi pään. Onneksi se meni ohi.

Anonyymi kirjoitti...

Uskollinen lukijasi olen, vaan kovin laiska jättämään itsestäni jälkiä. Tuo autopaita kolahti täysillä. Upeaa! Peruspaita sujuu itseltäni leikiten, vaan nuo aplikoinnit...on siis vain opeteltava. Olisiko sinulla aloittelijalle hyvää vinkkiä, alkaen ihan materiaaleista? Meillä ensimmäisiin sanoihin on kaikilla pojilla kuulunut traktori, kullakin omalla tyylillään. Tytöillä onneksi äiti. ;D Ninnuli

Anna kirjoitti...

Ensi kertaa löysin vierailulle blogiiso. Ihania juttuja olet tehnyt!
Tuo autopaita on kyllä aivan ihana :)

Maaru kirjoitti...

Ninnuli, Joustavankin (kuten trikoon) kankaan applikointi onnistuu, kun kankaan taakse silittää tukikankaan ja leikkaa kuvan vasta sitten irti. Ääriviivat kannattaa siksakata ympäri kahteen kertaan, ensin kapeahkolla (nro 3 tai 4), tiheällä siksakilla ja vasta sitten leveämmällä (nro 4 tai 5, riippuen kuvan koosta). Peruspuuvillakankaalla on hyvä alkaa harjoittelu, ja jahka perustekniikka sujuu, niin trikoostakin on helppo kivoja kuvia näpertää! (Eivätkä allekirjottaneenkaan ensimmäiset applikaatiot järin hääppöisiä olleet: http://tikkunuottasilla.blogspot.com/2009/03/kevatporriaisen-vinhat-vetimet.html)

Anonyymi kirjoitti...

Jotakin tämän suuntaista ounastelinkin. Kangaskauppaan tukikankaan metsästykseen siis... Kiitos!
Ninnuli

Emma kirjoitti...

Suloisia vetimiä, voi kun osaisi tuon trikoon ompelemisen... Ja ihanan nostalginen arkku tuolla alempana!

Stella kirjoitti...

Kyllä pikkumiehen kelpaa - upeita ompeluksia!