tiistai 1. syyskuuta 2009

Runsas mieli

Voihan valvatti. Neuloin pikkupuntille villahaalarin, ja tuumasin, notta kutastaas kerralla siksi runsas että menee toisenkin talven. No kyllä menee, kolmannen ja neljännenkin.


Malli: oma, mittoja mallattu SK 9/2006
Lanka: Isoveljeä n. 300 g. ja kaksinkertaista Nallea kettuihin, 45 cm:n vetoketju
Puikot: 5,0


Taipumukseni kasvunvaroihin alkaa olla surkuhupaisaa. Jos haalari vuosien päästä päätyy käyttöön, voisi sen viimeistellä poolokauluksella, mutta nyt en mokomaan puikkojani enää pakota kun niin kismittää.


Ketunhäntä jäi takapuolella kainaloon; rinnuksilta repolaiset löytyvät ilman häntää.


Kyllä nyt on mieli runsas. Suorastaan laskoksilla.


Ehdin keitellä voi- ja kangastatteista sopan, jonka lusikoin langalle. Tällaista tuli:


Serkkutyttöä siunattiin itsensä oloisella, perin herttaisella nimellä, ja meidät kutsuttiin kummeiksi. Huovutin hänelle kummilahjan oheen (eli päälle) pupusen.


Malli: sovellettu suuremmaksi Legs-pupusta
Lanka: Virtain Villan hahtuvaa ja vähän Seiskaveikkaa kaulahuiviin ja kirjailuihin
Puikot: 6,0, huovutus 60-asteisessa kirjopesussa



Lahjamekko pääsi kastejuhlassa päivänsankarin ylle, enkä tiedä kauniimpaa kiitosta, jonka ompelija voisi saada.

8 kommenttia:

Mammutti kirjoitti...

Kasvunvaraa on aina hyvä olla... Toiseksi nuorimman tyttären ollessa parin vuoden kieppeillä kudoin (aika saman vihreän) haalarin ja sitä käytettiin monta talvea perakanaa, kun pikkusisko tietenkin peri sen.

Mari kirjoitti...

Voin kertoa sinulle vielä omasta kokemuksestani, että lapset eivät kauheasti kasva ainakaan leveyssuunnassa. Tein esikoiselleni villapuseron ja -housut hänen ollessaan 1,5-vuotias, ja hän käytti niitä vielä viime talvena 4,5-vuotiaana. Eivät olleet mitenkään erityisen reilun kokoiset silloin aluksikaan, mutta niin vain ovat mahtuneet pitkään. Monesti talvihaalaritkin menevät ainakin kaksi talvea, ennen kuin tarvitsee uutta olla ostamassa. Mutta tietysti lapset ovat yksilöllisiä tässäkin suhteessa. :) Huvittaa, kun kummitytölleni sai joskus 3-4-vuotiaana tehdä 120 cm vaatteita, kun meidän 5 v käyttää edelleen 100-110 cm kokoa.

Kiva haalari joka tapauksessa, eiköhän sille vielä käyttöä löydy! :)

AnniP kirjoitti...

Hurmaava pupunen ja nätti villapuku. Vihreä väri on kettujen taustana tosi iskevä! Tuo kasvunvara on kyllä ihan hyväksi, mulla on nuukana taipumus tehdä *istuvia* neuleita joista seuraavana talvena jo lentää napit navan kohdalta. Onneksi on perijöitä.

Sanni kirjoitti...

Tahtoo olla minullakin ongelmaa tuon kasvunvaran kanssa. Toisaalta sitä on hyvä olla, toisaalta ei kuitenkaan ihan mahdottomasti. Pahimmillaan omat tekeleeni ovat ollet sopivan kokoisina jo enemmän kuin käytetyn näköisä ja sitä ennen liian isoja pelle -tyylin varusteita... Olen juuri lähdössä leikkamaan kankaita, joten pitänee taas mietiskellä tuota kasvunvara-asiaa ihan käytännössä ;)

kiala kirjoitti...

Sä olet liian nopea ;) Mun oikeasti täytyy aloittaa parinumeroa liian suurista tekeminen, koska ennen kuin ovat valmiita, ovat jo sopivia...

Ihana haalari joka tapauksessa! Ja suloinen mekko ja omistaja :) Totta on että sydäntä lämmittää jos näkee oman tekeleensä käyttöön asti arvostettuna.

Kate kirjoitti...

Ihana haalari :)

villapeikko kirjoitti...

Suloinen haalari! Kasvunvara on ihan hyvä asia :)

LankaLuolan Marika kirjoitti...

Ketun häntä kainalossa =)
Pääasiahan on että haalari on tooosi ihana ja kun noilla muksuilla tahtoo olla se "vika" että ne kasvaa, nii "hyvä päivä eessä päin" vielä tuolle käyttöä löytyy (ellei se kasvihuone ilmiö...vitsi,vitsi,vitsi!)