maanantai 17. marraskuuta 2008

Pikkumiehen herraskaisempi slipoveri

Tärppäsin jälleen kirppumarkkinoilta lankaa, joka alkoi punoutua päässäni palmikoiksi. Kas tällaisiksi:


Puuvilla-pellavalanka oli kuitenkin väärä valinta mallikertaan, sillä letikko hukkui pullaviin tupsuihin. Pienellä punkamisella vasuistani löytyi tasavampaa lankaa juuri parahiksi lastenneuleeseen, ja niin syntyi pikkumiehen herraskaisempi slipoveri.


Malli: oma, palmikot mm. Neulojan käsikirjassa (Otava, 2000)
Lanka: pari vyyhtiä puuvillalankaa(yht. 200 g.?) , huolitteluun Novitan Tennesseetä kaksinkertaisena
Puikot: 7,0
Virkkuukoukku: 5,0


Palmikkoteema toistuu samanlaisena etu- ja takapuolella, mutta niskassa havisee kaula-aukon tilalla lehti.


Virkkasin laitoihin pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja lallattelin, sillä olen tolkuttoman tohkeissani neuleesta. Slipoverista tuli suorastaan luokattoman suloinen, melkein yhtä soma kuin kantajastaan!


Räpöstelin halvaksi henkivakuutukseksi pari heijastinta...


... ja pikkujoululahjaksikin pari.

Malli: oma
Tarvikkeet: leveää heijastinauhaa, huovutettua hahtuva- tai villalevyä, paljetteja, lankaa

Poikasen villahousut tuppaavat huopumaan uutterassa käytössä ja kintsahtavat enemmän pituus- kuin leveyssuunnassa. Niinpä neuloin muuten sopiviin pöksyihin lisää resoria, ettei pissanpaisumus nousisi vyötäisille asti.


Melskasin minäkin kässymessuilla, ja haaviin tarttuivat nämä aliset ihanuudet.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis slipari.

Taina kirjoitti...

Höh. Mikskäköhän mä en ole ikinä tajunnut tuota villahousujen jatkamista, vaan yritän aina vaan kiskoa niitä liian lyhyitä sen vaipan peitoksi?

Anonyymi kirjoitti...

Juu, söpö on! Ja slipari myös :)

Teija

Anonyymi kirjoitti...

Kiva slipari, ja malli on edelleen varsin suloinen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että heijastinkankaasta voisi leikata tuolla tavoin erilaisia kuvioita. Minulla on pelkkiä sydämiä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania neuleita:)
Blogissani olisi sinulle jotain!

Unknown kirjoitti...

Hattu pois, ei voi kuin kunnioituksella katsoa blogiasi. Olet tosi ahkera ja aikaansaava pienen poikasenkin kanssa! Liivi on hieno, ja itse ihastuin ruskeaan hattuluomukseen, vaikket itse niin tyytyväinen ollutkaan.

Teetä ja näkkileipää. kirjoitti...

Tosiaan, miksen ole tajunnut tuota jatketta! Ilmeisesti liian ilmeistä minulle..

Lisäsin blogisi heti suosituksiini, vaikka olen vasta ensimmäistä kertaa käymässä :)