perjantai 26. syyskuuta 2008

Karhuherran pääastiat

Myssymissioni on päättynyt. Pikkuvilun puistajaksi polkaisin poikasellemme pika pikaa piippalakin Nanson trikoosta.


Malli: oma
Kangas: lipare Nanson trikoota


Napakammille pakkasille huovutin hahtuvasta karhusetin, johon myssyn lisäksi kuuluvat karhuntassut ja - tossut.


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena n. 150 g.
Puikot: 6,0
Huovutus 40-asteen kirjopesuohjelmalla


Näissä tamineissa tarkenee nallukkamme uinailla talviuniaan.

19 kommenttia:

Laura Proust kirjoitti...

Eikä! En kestä! Nuo karhustimet on aivan liikuttavia.

TiinaR kirjoitti...

Suloinen setti! Ja niin on pikkuinenkin suloinen :)

kaisa kirjoitti...

Voi miten suloinen, lapsi ja asusteet! Kyllä minäkin tuollaisen ottaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Iih, on ne sitten suloisia nukkuessaan!

Jaana kirjoitti...

Suloisella lapsella suloiset asusteet. Ihana karhusetti!

affen kirjoitti...

Hellyttävä pikkukarhu! Ja edellisen postauksen kantoliina näyttää vallan pukevalta! Seuraavalle lapselle (jos luoja suo) hommaan kyllä kantoliinan..

Pikku pikku kirjoitti...

Voi hyvänen aika mikä karhunpoikanen, ihana setti!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt pitäisi saada äkkiä lapsenlapsia ;-) Noi on ihqut!!!

Mutta onpa myös kaunis vauvakin mallina, oikea vauvamainos, onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Sälli vaan komistuu ja releet käy kuumemmiksi! Ootte ihania.

V

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ultrasöpöliini ilme tuossa lähikuvassa!

MINNA kirjoitti...

Voi kun on suloinen pieni karhuherra uusissa talviasusteissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Voi elämä! Hän on nätti ko nappi ja jotain tuollaista syvän meditatiivista, kenties isännän sukuun viittaavaa pilkettä selvästi havaittavissa! Ihan valtaisat karhunhalit teille onnen olioille! (Ja jes, vihdoin onnistuin jäljittämään M. sun hengästyttävän hienon blogin, huh Aiemmin olin vain mirrejä käynyt kurkistelemassa..)Stepataan kun tavataan.

Johanna & Christian

Matleena kirjoitti...

Voi tuota tutkivaa katsetta tuossa ekakuvassa! Kivat on kuteet ihanalla pojalla.

uhoava gnu kirjoitti...

Hieno on karhuherra!

Edellispostauksen liinasta olis kysyttävää.. Onko trikooliina mielestäsi helpompi käytössä kuin kudottu? Entäpä opitko sidonnat itseksesi vai oliko sinulla joku liveapuri?

Ollaan gnuvauvan kanssa varovasti kokeiltu liinailua kotona (rengasliinalla ja kudotulla Maailmankaupasta ostetulla), mutta vähän hankalalta tuntuu vielä. Kovasti innostaisi kuitenkin oppia, niin liikkuminenkin helpottuisi.

Villilanka kirjoitti...

Jopas on suloinen pikku karhuherra teillä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanuuksia saat aikaiseksi! Ja Kiitos etanapipa ohjeesta! Olen lasten (omien 4 ja kummilasten 6)päihin niitä eri kokoisina ja värisinä neuloskellut. Ja aina saavat hatut kehuja. Laita rohkeasti ohjeitasi esille. Osaat!
Suurneuloja

Pirre kirjoitti...

Voi, kun on söpö kaveri tumpuissaan ja hatussaan =)

Marja Kyy kirjoitti...

u-gnu, Kantoliinani ovat vielä olleet aika vähällä käytöllä, sillä poikanen ei vielä kannattele kylliksi päätään, ja olemme kanniskelleet sitä vielä rintarepussa. Minulla on kokemusta vain trikooliinasta, ja siihenkin osaan yhden ainoan, joskin erittäin käyttökelpoisen sidonnan (muistaakseni se on nimeltään kietaisuristi). Kantoliinakanavan (http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/tekstisivu.tmpl?navi_id=391) sivuilta löytyy kuvitettu ohje, mutta ilman kummipojan äidin havaintoesitystä en olisi ottanut sidonnasta tolkkua saati solmua.

Suurneuloja, Kiva kuulla, että Kotilo poikii pitkin maata. ;)

Ja kiitos taas kaikille kontionpojan ihasteluista - ja siinä sivussa neuleidenkin. :D

Kate kirjoitti...

Ihanat, varsinkin tuo pienokainen :). Asusteetkin ovat hauskat.