sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Vaippapajasta paita

Pidimme kummipojan äidin kanssa vaippapajan, mutta kun minulle on kapaloita jo kertynyt, tekaisin itselleni äitiystunikan. Koneet kävivät kuumana myöhään yöhön, ja kaahauksen tuloksena syntyi myös neljä taskuvaippaa ja neljä lisäimua:


Paratiisipaidastani sukeutui vallan sulokas:


Malli: Suuri Käsityölehti 10/2004
Kangas: Nanson trikoota reilu metri


Malli oli alun perin pitkähihainen, mutta suvea vasten pussitin hihat pikku puhveiksi.


Tikkiterrierini on selvästi sukua ihmisen parhaalle ystävälle, sillä se paljasti todellisen, mukautuvan karvansa (eli neulansa) jousto-ompeleessa. En ole aiemmin juuri tohtinut tikata sillä trikoota, mutta jälki on vähintäänkin säällistä, jopa sievää, ja päärmeetkin onnistuivat koristeellisella jousto-ompeleella. Ties mihin tokoon Tikkiterrierin kanssa vielä taivunkaan!


Mutta kyllä ihmisen paras ystävä silti on kissa.

5 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Kyllä noin hyvän näköisen tunikan kanssa on mukava viettää vaikka vähän helteisempääkin kesää kasvavan masun kanssa :)

ujosiili kirjoitti...

Tunikasta tuli tosi nätti!

(Viimeisessä kuvassa värit osuu muuten niin kohdilleen, että johan sitä alkaa epäillä, että seinän väri on valittu kissan mukaan tai toisinpäin ;))

Jaana kirjoitti...

Hiukan hieno!!! Tykkään ihan kauheesti tosta Nanson peiposta, sopii upeasti tunikaan. Ihanan keväinen. Kyllä kelpaa odotella. Oot tosi hyvä ompelemaan.

Stella kirjoitti...

Upea tunika! Ja veit sanat suusta, kyllä kissa on se paras kaveri :)

Maaru kirjoitti...

ujosiili, Sanos muuta! En ole koskaan ollut suuri sinisen ystävä, mutta yhtäkkiä meillä onkin hallitsevina sisustusväreinä siniharmaa, ruskea ja musta. Kuinkas tässä näin pääsi käymään...? ;)

Ja kiitos taas kaikille kauniista kehuista!