Malli: SK 1/2008
Kangas: oranssia joustofroteeta vajaa metri, ruskeaa n. 20 cm
Kun lapsemme sitten päälääkärin seslongilla tilittää traumojaan, johtavat kaikki jäljet sinappitehtaalle ja siihen ensimmäiseen potkupukuun, jonka peppua koristi arveluttava aplikointi:
Alkoi kaduttaa. Tein toisen potkarin.
Sen peppu sai säällisemmän koristeen:
Peput vielä perhepotretissa:
Elisa kässäsi vanhan kansan kelpo idean. Kun hyppysiini sitten hypähti kirpparilta pellavapyyhe 10 sentillä, pääsi se nenäliinoiksi:
En usko näiden käyttämisen olevan sen epähygienisempää kuin kestovaippojen tai kuukuorien.
5 kommenttia:
Nuohan ovat ihania! :D
Ja kyllähän ne liinojen pöpöt pesukoneessa läksee, onpa mukavampi niistää.
Nämä on ihania!
Hahaha! Ehkä potkari-ikäinen ei vielä osaa traumatisoitua? Tosin nuita on sitten kiva esitellä valokuva-albumista ekalle tyttö-/poikaystävälle ja teini kiittää ;D.
Aivan ihania molemmat potkupuvut, ei siis mitään katumista! Ja jos noista traumoja saa, niin tietääpähän mistä on tullut. :D
Suloisia potkupukuja! Kun noita pitää yllää, kasvaa siinä vain huumorintaju :D
Lähetä kommentti