tiistai 25. maaliskuuta 2008

Sinappihuntu ja karhu pyllyllä

Minusta tulee mauton äiti. Sain naurettavan idea potkupukuun ja hihittelin hihaani sitä polkiessa. Puolivälissä alkoi epäilyttää ja tivasin tusinan kertaa isännältä, että onko tämä nyt ihan asiallista. "Hyvä siitä tulee", hän jaksoi jakuttaa, "Tosin meidän muksusta voi tulla luonnevikainen."


Malli: SK 1/2008
Kangas: oranssia joustofroteeta vajaa metri, ruskeaa n. 20 cm

Kun lapsemme sitten päälääkärin seslongilla tilittää traumojaan, johtavat kaikki jäljet sinappitehtaalle ja siihen ensimmäiseen potkupukuun, jonka peppua koristi arveluttava aplikointi:


Alkoi kaduttaa. Tein toisen potkarin.


Sen peppu sai säällisemmän koristeen:


Peput vielä perhepotretissa:


Elisa kässäsi vanhan kansan kelpo idean. Kun hyppysiini sitten hypähti kirpparilta pellavapyyhe 10 sentillä, pääsi se nenäliinoiksi:


En usko näiden käyttämisen olevan sen epähygienisempää kuin kestovaippojen tai kuukuorien.

5 kommenttia:

janna kirjoitti...

Nuohan ovat ihania! :D

Ja kyllähän ne liinojen pöpöt pesukoneessa läksee, onpa mukavampi niistää.

TiinaR kirjoitti...

Nämä on ihania!

ujosiili kirjoitti...

Hahaha! Ehkä potkari-ikäinen ei vielä osaa traumatisoitua? Tosin nuita on sitten kiva esitellä valokuva-albumista ekalle tyttö-/poikaystävälle ja teini kiittää ;D.

Matleena kirjoitti...

Aivan ihania molemmat potkupuvut, ei siis mitään katumista! Ja jos noista traumoja saa, niin tietääpähän mistä on tullut. :D

Stella kirjoitti...

Suloisia potkupukuja! Kun noita pitää yllää, kasvaa siinä vain huumorintaju :D