Siunattu tila lienee syynä myös puikkopöhööni, johon sairastuin osapuilleen samaan aikaan kun tein tikkutestin. Olen puikot tulessa sotkenut ilontekeleitä kummipojallemme, mutta ans olla, kun voisi kutista omalle lapselle, niin njääh, ei kehtuuta. Tikkunuottani nimeksi sopisikin nykyään tikkinuotta, niin ahkerasti olen armasta Ambassadoriani polkenut:
Ostin Tikkiterrierini viime vuosituhannella käytettyjen koneiden puodista, ja lukuunottamatta ajoittaista velttoilua puolauksessa ja pistonkireyden säätelyssä se pelittää kuin rasvattu. Ehkä siksi, että se on taas rasvattu.
Tiedän olevani vähintäänkin aikaisessa, mutta uskottelen itselleni, että täytyy takoa nyt kun tikki on kuumaa eikä vatsakaan vielä sanottavasti tiellä. Niinpä sorruin söpöstelyyn, ja ompelin suureellisen (eli 68-senttisen) vauvanvaateparren. Pupupuku etupuolesta:
... ja takapuolesta:
Malli: SK 1/2004
Kangas: n. metri tekokarvakangasta ja vähän -turkkia kirpparilta, kuminauhaa, 3 nepparia ja pätkä valkeaa hahtuvaa töpöhäntiin
Pepun pehmusteena on pupu edestä ja nutussa takaa:
Töpöhäntien myötä toivotan kaikille kirkkaita pyhiä ja pehmeitä pajunkissoja! Kerrankin juhla, jona ei maskottia (tipuja tai pupuja) ei pistellä poskeen ja uuniin. Lampaatkin on sata kertaa somempi leipoa neuleiksi kuin piiraiksi tai paisteiksi.
5 kommenttia:
Onnea onnea minultakin vallan hurjasti! Ihana tuo pupupuku!
Ja hyvää pääsiäistä!
Kirkkaita pyhiä sinnekin! Ihania ompeluksia pikkuiselle. Tosi soma pupu!
Onnea! ihana puku!
Tosi hauska pupuasu!
Minulla on vähän samanlainen neulomissyndrooma kuin sinullakin. Laskettuun aikaan on enää vain pari kuukautta enkä ole vielä neulonut tulokkaalle yhtään vaatetta. Olen ajatellut, että kyllähän tässä vielä ehtii niin kuin varmasti ehtiikin, mutta minun olisi kohta syytä jotakin aloittaa :-)
Ihana pupujussipuku! On niin pehmoisen näköinen, että puvusta tulee varmasti pikkuisen lemppariasu =)
Lähetä kommentti