Kutinoita

Kotimme suurmullistuksen jälkeen olemme pikku hiljaa uusineet sisustusta ja olohuone alkoi kaivata arvoistaan mattoa. Kun sellaista ei mattokaupoista löytynyt, päätin että itsehän sitä pitää ottaa sukkula kauniiseen käteen ja sujutella, ja tällä viikolla sitten soittelin kangaspuita niin että roiki. Syntyi salmiakkisuklaamatto:


Kerta oli ensimmäinen eläissäni, ja lopputulos löi aloittelijan ällikällä niin että paukahti! Huimuuksissani haukkasin heti aimo palan suklaalevyä ja valitsin leveimmän mahdollisen eli 180-senttisen loimen. Tuttuni alkoivat turista ja pikkuisen pelotella, että meinaatkos saada jäljestä tasaista ja reunatkin suoraan, mutta käsityöohjaaja tyynnytteli, että teet vain kuten käsketään, niin hieno siitä tulee. Ja tuli paljon enemmän: täydellinen! Laidat ovat suorat kuin suklaalevyssä ja Maarunkone on käynyt tasaisesti, pursottanut joka lohkon virheettä.


Kuteita etsin pitkään ja hartaasti, jotta löysin juuri sopusävyisää, suklaaseen (eikä oranssiin) taittavaa ruskeaa. Lopulta ne löytyivät Lappajärven värjäämöstä, jonka kuteita Parkanon kehräämö toimitti kudinpaikkaani varsin sopuhintaan.

Kissa arveli taas itseään malliksi, ja hän totta tosiaan sopii sisustukseen - vai olisiko sisustus sitten kuitenkin valittu sävy sävyyn karvaisten sohvatyynyjen kanssa? Kotimme värimaailma on ihmeesti alkanut taittaa ruskeanmustaan ja siniharmaaseen...


Kutimakärpänen puraisi lujasti, ja alan jo nähdä kaikkialla lankaa ja lointa; hiuksista saisi hennon kaitaliinan, juuttinarusta eteisenmaton ja muovipusseista verannan alusen. Joten kaino toive tutuille ja kylännaisille; jos olette heittämässä pois vanhoja lakanoita, lumppuja, verhoja, pyyhkeitä tai vaikkapa kahvipaketteja, niin älkää heittäkö, vaan viskatkaa ne minulle! Värilläkään ei ole väliä, sillä puuvillaa voi värjätä sävy sävyyn sielun, sisustuksen tai kissojen kanssa.