Kutinoita

Kotimme suurmullistuksen jälkeen olemme pikku hiljaa uusineet sisustusta ja olohuone alkoi kaivata arvoistaan mattoa. Kun sellaista ei mattokaupoista löytynyt, päätin että itsehän sitä pitää ottaa sukkula kauniiseen käteen ja sujutella, ja tällä viikolla sitten soittelin kangaspuita niin että roiki. Syntyi salmiakkisuklaamatto:


Kerta oli ensimmäinen eläissäni, ja lopputulos löi aloittelijan ällikällä niin että paukahti! Huimuuksissani haukkasin heti aimo palan suklaalevyä ja valitsin leveimmän mahdollisen eli 180-senttisen loimen. Tuttuni alkoivat turista ja pikkuisen pelotella, että meinaatkos saada jäljestä tasaista ja reunatkin suoraan, mutta käsityöohjaaja tyynnytteli, että teet vain kuten käsketään, niin hieno siitä tulee. Ja tuli paljon enemmän: täydellinen! Laidat ovat suorat kuin suklaalevyssä ja Maarunkone on käynyt tasaisesti, pursottanut joka lohkon virheettä.


Kuteita etsin pitkään ja hartaasti, jotta löysin juuri sopusävyisää, suklaaseen (eikä oranssiin) taittavaa ruskeaa. Lopulta ne löytyivät Lappajärven värjäämöstä, jonka kuteita Parkanon kehräämö toimitti kudinpaikkaani varsin sopuhintaan.

Kissa arveli taas itseään malliksi, ja hän totta tosiaan sopii sisustukseen - vai olisiko sisustus sitten kuitenkin valittu sävy sävyyn karvaisten sohvatyynyjen kanssa? Kotimme värimaailma on ihmeesti alkanut taittaa ruskeanmustaan ja siniharmaaseen...


Kutimakärpänen puraisi lujasti, ja alan jo nähdä kaikkialla lankaa ja lointa; hiuksista saisi hennon kaitaliinan, juuttinarusta eteisenmaton ja muovipusseista verannan alusen. Joten kaino toive tutuille ja kylännaisille; jos olette heittämässä pois vanhoja lakanoita, lumppuja, verhoja, pyyhkeitä tai vaikkapa kahvipaketteja, niin älkää heittäkö, vaan viskatkaa ne minulle! Värilläkään ei ole väliä, sillä puuvillaa voi värjätä sävy sävyyn sielun, sisustuksen tai kissojen kanssa.

Joulu on taas

... ainakin lahjojen määrästä päätellen. Alkuun yhden sortin tonttupipa:


Ystävän alkuperäinen kotilopipa meni mieronteille, joten kutisin hänelle eräänä iltapäivänä teepannun- ja puheenporinan ääressä uuden etanapipan:


Malli: oma
Lanka: Novitan Rustika, vajaa 100 g.
Puikot: 6,0


Isoksi ilokseni etanapipa on alkanut lisääntyä toistenkin tikuilla, ja uusista nilviäisistä on aina eri metka saada havaintoja!

Olen jo vuoden päivät pyhitellyt lankoja kälykkään huiviin, ja elokuussa Kissankello viimein puhkesi puikoillani kukkaan:


Malli: Mielityn iki-ihana Kellokukka
Lanka: Kitten Mohair, himpun päälle 150 g.
Puikot: 5,0

Syntymäpäivä (joka tosin oli jo syyskuussa) oli hyvä syy ojentaa kälykkäälle kukkanen:


Syvästä, hyvästä hymystä päätellen lahja oli mieleinen:


Myös veljeni täytti vuoden lisää, ja hänelle tumputin (kuten isäntä harrastustani ilkamoi) tumput:


... jotka ovat samalla räpikkäät:


Ohje: jokin vanha Pirkka
Lanka: sekä Novitan Nalle että virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus: ensin 40-asteisessa kirjopesuohjelmassa, sitten 60-asteisessa

Viron villat kotiutuivat viimein:


En lakkaa ällistelemästä, kuinka paljon täyttä villaa lahden takaa parilla kympillä saa! Puikkoni alkoivat heti hotkia hahtuvaa ja tulostaa veljelle pipoa, ja niin syntyi vaaksiainen. Toukkamuodossa hän oli aika hölmäkkä:


... mutta peseytyi ellei perhoseksi, niin komeaksi kuoriaiseksi kuitenkin:


Malli: Pirkka 11/2006
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteisella kirjopesuohjelmalla


Tämä on jo toinen vaaksiainen jonka teen, ja tuskin jää viimeiseksi, sillä niin veikeä ja eloisa heppu hän on:


Väritkin jakautuivat aivan sattumalta symmetrisesti suhteessa korvaläppiin ja lakeen:


Nyt kelpaa kuuran tulla ja härmän härnätä, sillä vaaksiainen pitää veljen tärkeimmän pääoman eli ajatukset sulana ja sutjana.

Vyyhtein väriloistoa

Syksyn viimeiset liemet lienee nyt keitelty ja langat kylvetetty. Kolme viimeistä väriä olen keitellyt riskillä sisällä, ja liesituuletin on laulanut kuin syyspuhuri. Iloisin yllättäjä oli pulkkosieni, tuo myrkyllinen ja nahkainen pahakas...


... josta virisi näin upea kuparinruskea sävy, kuin hennattu hius. Kannoin nuoruuteni tuota väriä kruununani, ja ehkä se siksi on niin oma ja sydämeenkäyvä.


Kiloon lankaa laitoin puretusaineiksi 150 g. alunaa ja 50 g. viinikiveä. Kaksi käämeistä on Novitan Isoveljeä (75 % villaa, 25 % polyamidia) ja loput Jussia (75 % villaa, 25 % polyamidia). Tässä lankavyyhdet lappoossa:


Veljenpedissä vasemmalta oikealle:
* Isoveli Samettijalka, korska ja komea!
* Jussi Pulkkosieni, joukon kaunein, jonka sydän on seitikkiä ja limanuljaskaa
* Isoveli Aronia, punakka ja pönäkkä
* Jussi "Tuore" Suomuorakas, nuoruuttaan vähän väritön ja mitäänsanomaton
* Jussi Voijamuutatti, vahva ja kaunis pellavapää
* Jussi Kuusenhavu, ujo ja säyseä Beeeesh
* Jussi Saunakukka, rapsakka kultatukka

Ja ohessa veljekset kuin vyyhdekset vielä jonossa (sama järjestys ylhäältä alas):


Ja katit ne kanssa ahtavat kuononsa ja ahterinsa ah niin kaikkialle:

Déjà vu: Ikaros

Aivan kuin olisin kokenut tämän nuotan puikoillani ennenkin...


Ja niin olenkin! Äidin ystävätär mielistyi ikihyviksi Ikarokseeni ja hajali samanlaista. No minähän toiveesta tikutin:


Malli: Interweave Knits, kesä 2006
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, n. 170 g.
Puikot: 5,0

Langat olivat tälläkin kertaa pitkässä kuusessa, sillä odottelin niitä ensin kuukausitolkulla samalta taholta kuin aiemmin, kunnes piipahdimme itse ohikulkumatkalla Hämeenlinnassa.


Kusti polki jo suklaanruskeat namupalat uudelle omistajalleen, joka on kärsivällisesti jaksanut vartoa saaliaan.

Toukkatukka

Neulaisin lauantai-illan huumassa itselleni työpipan:


Malli: oma
Lanka: Novitan Isoveli ja Aino, n. 25 g kumpaakin
Puikot: 5,0

Arpailin koko kudinrupeaman, että tuleeko tästä hieno vai huono, ja hippeilen edelleen kahden vaiheilla. Mallissa on samaan aikaan vääjäämättömän vanhakantainen, suorastaan tummumainen tatsi, ja kuitenkin siihen on tallentunut jotain etäistä catwalkien pöhinää ja muodin multihuipentumaa. Tai sitten se on vain outo, ja otsalla.


Liedellä porpattelee kuusenlankaspagetti. Taitaa tulla aikas ruma.

Porkkanat liemissä

Olen liemessä. Väriliemessä. Kajahdin kuin kahjo kattilankansi kasvivärjäykseen ja kupoli kumisee vieläkin.

Ihailtuani kyllin kauan Kangaskasan ja Villapallon luonnonvärilankoja laittelin omat noitasopat tulelle:


Viruttelin lankoja liemissä...


... kunnes pääni oli täynnä hönkää ja höyryä, hulluruohoa humalaa, ja langat kylläisiä luonnonväreistä:


Vyyhtien väriaineina olivat (vasemmalta oikealle):
tunnistamaton seitikkisotku (2 vyyhtiä),
punajuuren naattikeitto sipulinkuorihöystöllä (1 tumma käämi)
kuusenkäpykeitto (1 punervanruskea käämi)
raparperiliemi (2 haaleaa vyyhtiä, ensimmäinen vyyhti puretettu, toinen ei)
puna- ja keltasipulin varsivelli (1 kellanruskea käämi)

Lankoina käytin ystävän lahjoittamaa (visu kiitos J:lle!) luonnonvalkoista vuosikertalankaa eli Novitan Pirtaa ajalta jolloin se oli vielä 70 % villaa. Puretin kuusi käämiä (yht. 600 g. lankaa) 100 grammalla alunaa ja 50 grammalla viinikiveä, ja yhden seiskaveikan (150 g.) annoin lillua sellaisenaan raparperivellissä, joka sisältää luonnon omaa puretusainetta eli oksaalihappoa.

Tässä vielä likisilmäys värisävyihin:


Eikä tämä tähän lopu. Uudet vellit ovat jo uuttuneet tulella.

Ja sitten niihin porkkanoihin. Ystävän hyppyset hytisivät ja hän toivoi sormikkaita. Syntyivät porkkanasormet:


Malli: oma (kun ensin olin todennut SK: 3/2005 "Elämäni parhaat sormikkaat" kelvottomiksi purkamalla teelmän n. 6 kertaa)
Lanka: Novitan Florica 2-kertaisena, pääväriä n. 100 g, porkkanoihin 20 g., ja lisäksi vähän vihreää
Puikot: 3,5


Valitsin juuressormet huolella. Koska ystävä osoitti elämälleni tänä syksynä uuden, tuoreen suunnan, oli oikea etusormi passeli valinta. Hyvä ystävä on myös sydäntä lähellä, ja siksi porkkanaksi pääsi myös nimetön sydämen syrjältä.