Susi tuli ja sudenruokaa

Tynpeys. Ostin taannoin namusen värisiä Seiskapeikkoja kun kerran halvalla sai, ja urakoin niistä villatakkuisen. Otin mallia Sesamesta, mutta kun en viitsinyt niin vimpan päälle ohjetta seurata, niin kutaisin kutaleen sitten käsivaralta, vähän vinkkiä Modasta ja Novitasta hakien. Susihan siitä tuli ja minusta kiukkuinen pikku kevätkimalainen:


Yhtään en tykkää. Kutale on minulle ihan liian iso ja istumaton. Nostelin silmukat kokoon turhan tuhdeilla tikuilla, ja kun käsialanikin viiraa ja vaihtelee tuulen mukaan, on neulos yhtä lerppanaa verkkoa. Esteettisistä syistä kaihdan viimeiseen saakka 2o-2n-joustinneuletta, ja neuloinkin resorit 3o-1n-jousteena. Alahelmassa ja hihansuissa se vielä toimii, muttei etureunoissa tai kauluksessa; ne rullautuvat repsalleen. Raidatkin huitelevat missä sattuu, eivätkä ainakaan sopusoinnussa keskenään. Eipä napeksi edes nappeja takkiin neulaista.


Malli: oma, sovellettu summanmutikassa Sesamesta, Modan ja Novitan malleista
Lanka: Seitsemää veljestä puolisen kiloa
Puikot: 4,0

Viime viikkoina meille on päätynyt lanka poikineen, serkkuineen ja koko sukuineen:



Näistäkin tulee kai susia, tai ainakin sudenruokaa. Hahtuvat haalin ensi talven varalle, kun paikallinen hahtuvahalpala lopettaa (mansesterilaisille tiedoksi: Pellavasopessa on loppuunmyynti ja kaikki tuotteet puoleen hintaan!), Sofia ja Olivia mielivät veskaksi tai muuksi pikkukivaksi ja Bambut takiksi. Vihreä pellava päätynee mekoksi tai pöytäliinaksi. Kun tällä tuurilla ja taidolla ryhdyn tekemään yhtä, saan taatusti toisen, enkä ainakaan sitä mitä aloitin. Kismitys soikoon!