Neulominen on minun tapani omaksua asiat ja käsitellä elämän ilot, surut ja ihmeet silmukka kerrallaan puettavaan muotoon. Vaikka neule karvastelisi ja jäisi käyttämättä, niin se on silti lipunut läpi sanoittamattoman ja tullut osaksi minua.
Ensi kertaa sitten lasten syntymän olen haalautunut muihinkin kuin kotitöihin, ja toimin syksyn kähmässä pari kuukautta posteljaanana. Pitihän minun työsukat neuloa - vaikka ne valmistuivatkin juuri parahiksi työsuhteen päättyessä.
Malli: oma
Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3,5
Varressa on pari postimerkkiä ja jalkapöydällä kirjekyyhkyt työssään.
Erään sydämellisen ja sinnikkään ihmisen myötävaikutuksella pääsen ensi kertaa eläissäni oman alani töihin! Saan työkahvimukin, työkengät ja säännöllistä (joskin pikkuriikkistä) kuukausipalkkaa! Mikä ilo ja ilmiömäinen onni!
Piirsin jo syyslomalla itselleni työkahvimukin Pispala-pipon pohjalta.
Tänne minä menen, ja kasvan viimein vuoden alussa isoksi!
Aloitin jo työtakin tikutuksen, ja lahjomaton villavainukissamme totesi sen kelpo pediksi.
Joululahjat jäivät tänä vuonna vähiin; solmuilin vain pari elämänpuita lähisuvulle.
Kähvelsin idean härskisti kässymessuilta, ja menin sitten metsään keräämään pari torrakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti