tiistai 10. syyskuuta 2019

Pehmot piknikillä



Esikoisemme kohtasi viime kesänä kotieläinpihalla toteemieläimensä Sepon, jota hän syötteli tuntitolkulla voikukanlehdillä ja loi honkkelia siltaa sielusta sieluun. Kohtaaminen oli niin ikimuistoinen, että värkkäsin puntille 11-vuotislahjaksi strutsin.



Koska tunnen lapseni, askartelin myös nuoremmille pehmot, jotka pötkivät yhdessä piknikille. 



Malli: oma
Lanka: täysvillaisia, huopuvia jämälankoja
Puikot: 5,0



Pikkuneiti pipariinalle askartelin unisen pupun.



Pitkäkorvaa hoivailee veli vilitossun otus, jonka mallin hän itse minulle taannoin piirsi ja pyysi neulomaan.



Harmikseni hukkasin kaavion, joten rustailin olion muistinvaraisesti. Lonkeroista huolimatta hän ei kuulema ole mustekala. 



Strutsi odottelee kieli pitkällä virvoketta.



Ja täältä pesee!



Kuppostee! 


Ei kommentteja: