maanantai 23. lokakuuta 2017

Pitkät pätkät puita, raitoja ja viiksekkäitä


Syksyn hyviksi sain kilkatella raitoja, kuonoja ja kärsäkkäitä rakkaan katraani ylle - edellisistä onkin jo kaksi vuotta. 



Aloitin esikoisen raitapaidasta.


Malli: oma
Lanka: Novitan isoveli
Puikot: 5,0


Vanha raitapaita on ollut kovin rakas ja kehuttu. Mitäpä häntä hyvää muuttamaan, tuumasin, ja annoin tikkujeni laulaa vaan.



Raitarivit on murrettu kahden rivin hammastuksella, ja niin ikään resori on hammastettu muutaman kerrroksen välein.



Ommm.



Perheemme myönteinen hyöteinen sai jälleen ötökkäpaidan.


Malli: oma
Langat: Novitan Isoveli
Puikot: 5,0


Hyönteiseen hain mallia Neulojan käsikirjasta (Stanfield & Griffits, Otava 2000), hämähäkkiin vanhasta muistista ja koppakuoriaiseen omasta päästä.



Kavennukset tein raglan-tekniikalla. Neuloin ylimpään raitaan selkäpuolelle pari pidennettyä kerrosta, jotta sain niskaan vähän lisäpituutta.



Hän on aina kuin lentoon lähdossä.
 

Kysyin kerran miksi hän räpyttelee käsiään juostessaan. "Voin joskus vaikka nousta ilmaan!"



Pikkuneiti pipariina rakastaa eläimiä, joten hänelle neulaisin tietenkin kissoja.


Malli: oma, pitsineule kirjasta 400 Knitting Stitches.
Lanka: Novitan Aapo (?)
Puikot: 4,0


Katinnaamaan hain vähän suuntaviiksiä internetistä.



Raglan-kavennusten väliin ja kaulukseen neuloin pientä palmikkoa.
 

"Tämä on maailman ihanin! Kiitos äiti kun neulelit minulle tämmöisen!"



Kaik yhes koos! 



Olen lutraillut lankoja liemissä aina tilaisuuden tullen, ja kasvivärjättyjä keriä on vierähtänyt kaksi kerrallaan varastoon.



Vasemmalla ylhäällä ovat aronianmarjalla värjätyt kerät, niiden alla kuivunutta kielonlehteä. Vaaleankeltainen kielon oikealla puolen on mesiangervonkukkaa, ja vaalenruskea etualalla lepänkäpyä. Punaiset kaiken keskellä ovat veriheltta- ja veriseitikkiä, ja keltaiset niiden oikealla puolen peltokanankaalia ja tuoretta nokkosta (nokkonen pitäisi kuivattaa harmahtavan sävyn varalta!). Ylhäällä kukan oikealla puolen on puna- ja keltasipulinkuorta, samettikukkaa ja koivunlehdenkeltaista.



Kerran vuosikymmenessä isäntä nikkaroi kissoillemme puun...



... mutta syväksi itkuksi ja ikäväksemme sillä on enää yksi käyttäjä.



Syyskuun lopussa meidän oli päästettävä 14-vuotias esikoiskissamme pois.



Hei hei venäjänsininen Velho-vaari! Nähdään unissa, ja heti rajan takana. Louhi siellä jo odottaa.

Onneksi meille jäi pikku tirlittan, joka tarjoaa kissamaista lohtua ja lumoa jokaiseen päivään. Neuloin hänelle kaveriksi kolme lelua.



Malli: hiiri kirjasta Kissansilmukat
Lanka: huopuvaa villalankaa
Puikot: 3,5




Olihan se soma niin kauan kuin se kesti, eli kaksi päivää. Sitten tärpstikkeli oli jo suolistanut - tai vanustanut - sen.





Väkersin myös sudenkorennon ja katkaravun, joka kätkettiin huolellisesti ennen kuin ehdin sen kuvata, mutta vähän tällainen se oli:



Kaikki kissamme: kaksi unikissaa uurnissa ja yksi elävä.



5 kommenttia:

Craft Candidate - Kahden talon väkeä kirjoitti...

Voi miten hienot villapaidat ja villatakki! Olet kyllä taitava. :)

Maaru kirjoitti...

Kiitos! Näitä oli taas ilo neuloa, sommitella värejä soljumaan kuin sateenkaaressa. Isoveli on kiitollista neulottavaa, se ei kierry eikä kutita, ja valmista syntyy sutjakasti. :)

Inka kirjoitti...

Oi että noita sun värjäilyjä, niin hienot!

Mulla on jonkun verran kerättynä lepänkäpyä ja noita seitikkejä, mutta en vielä tiedä, riittääkö määrät värjäämiseen. Muistasko, millaisia grammamääriä sulla oli käytössä?

Ihana teidän kisuli, siinä on kovasti samaa näköä kun meidän Ellissä : )

outi kirjoitti...

Jos täällä on tehtailtu pipoja, sulla on pyörinyt paitatehdas! Ja aivan upea kimara lankoja, jäin miettimään aroniavärjäystä, kun tuossa ikkunan alla sitä marjaa riittää. Ikävä lukea Velho-kissasta, jospa jossain vaiheessa voitte tarjota kodin jollekin uudelle kissatulokkaalle.

Maaru kirjoitti...

Kiitos Inka ja Outi! :)

Värjäysmateriaalia olen aina pyrkinyt keräämään 10-litran kattilan täyteen: mitä enemmän ainesta, sitä syvempi sävy langassa. Seitikit taitavat olla ainoa poikkeus: kuivattuna vähästäkin määrästä irtoaa kaunista punaista. Tuoreena en ole tainnut ehtiä käyttää niitä koskaan, kun seitikkiaikaan ulkona alkaa olla jo liian kylmää noitapatapuuhiin.

Olen nyrkkisääntönä pitänyt, että värjäysmateriaalia täytyy olla kymmenkertaisesti langan painon verran, eli 100 gramman lankavyyhtiin pitäisi poimia ainakin kilo kasviainesta - ja lisä ei tosiaan pahaa tee.