perjantai 12. elokuuta 2016

Lentävät unelmat

Kesäkuun lopussa onnenlehti elämässämme kääntyi, kun pääsimme yli vuoden kestäneen evakkotaipaleen jälkeen Kotiin. Emme toki taloon, josta lähdimme ja jonne jäi koko maallinen omaisuutemme, vaan takaisin kotikulmille, lastemme synnyinseudulle ja maailman parhaaseen paikkaan.


Uusi kotimme on tasku taivasta liki: avara, valoisa, soma ja sokkeloinen - ja edellistä viileämpi. Pikkuneiti pipariina ei suostu nukkumaan peitto päällä, ja niinpä hän vilustui heti ensimmäisellä viikolla lyhythihaisessa trikooyöpuvussa. 

Eräänä kesäaamuna nousin ennen muita (mikä ei edellisessä ovettomassa asunnossa onnistunut) ja kaavoitin kahvikupin ääressä yöhaalarin typykälle. Mikä onni hipsutella hiljoksiin tällaisena kähvellettynä hetkenä: kahvitella, neuloskella, lueskella ja unelmoida, kun olen saanut taas haaveet takaisin! 


  
Koiratyttö sai koirahaalarin.



Malli: SK 3/2009 
Kangas: plyyshiä


Rintaan aplikoin koiranpään, idean kaivoin netin perukoilta. 

Takamuksella on tepastellut tessu. 




Suristelin kokoon toisenkin haalarin vaihtovaraksi. Nyt meille lennähti leppäkerttu. 


Ohje: ks.yllä
Kangas: trikoota


 Selkään aplikoin kengännauhasta ja fleecestä siivet. 
 


 Lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen...
 

 ... ja sehän lentää! 



Pipariinan kolmivuotislahjaksi ompelin pari nukenvaatetta. 


Malli: jokin Suuri Käsityölehti
Kangas: pala vanhaa verhoa ja pellavajakkua


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana että pääsitte kotiin ja ihana että lapsella on noin taitava ja oivaltava äiti..ei tartte enää palella !!

Anonyymi kirjoitti...

Oi, onnea ja kaikkea hyvää uuteen kotiin! Ihana, että teillä oli mahdollisuus päästä takaisin sielunmaisemiin, kotiin. ❤
Sari

Altocumulus kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin, tulipa hyvä mieli kun luin uutisen. Ihanat haalarit, noissa on hyvä olla pienen.

Näppi kirjoitti...

Koti on paikka, jossa sydän on ❤️ Perheemme on kokenut teihin verrattuna lyhyen evakkotaipaleen, mutta sen kokemuksen myötä oppi arvostamaan monia asioita aivan ei tavalla. Onnea ja tsemppiä elämään.
Ihanat yöpuvun tyttönen sai.

Maaru kirjoitti...

Kiitos onnenotosta!

Tässä elämäntilanteessa käsitöiden syvin olemus kirkastuu. Vakavaan paikkaan on tultu, kun kaltaistani käsillään ajattelevaa ihmistä eivät neuleet enää innosta - ja toisaalta; pahasta pinteestä on päästy, kun ne jälleen alkavat maistua. Eipä ihme, että käsitöitä käytetään terapiassa.