Kesäkauden päätöspäivänä on viimeinen hetki palata kesäneuleeseen. Jo huhti-toukokuussa neuloskelin itselleni puuvillatakin, mutta jälleen kerran into tyssäsi viimeistelyyn.
Malli: Moda mikähän-se-olikaan? Lanka: Miranda (valmistaja Cewec) Puikot: 3,5 Langanpäättely ja kappaleiden yhdistäminen on silkkaa tervanjuontia! Minun piti kerätä voimia kokonaista kaksi kuukautta, ennen kuin se lopulta heinäkuussa onnistui.
Ehdinpäs vielä viime tingassa osallistua Sirpukan solmujen Kutimet kauempana kotoa -kuvahaasteeseen! Kuvat on napsittu sateen ja uimarantailun lomassa anopin siirtolapuutarhamökillä, jossa olen tänäkin kesänä päässyt kasvivärjäämään lankoja.
Jää hyvästi suvi! Kenties ensi kesänä neule pääsee harteille. Nyt koittaa kynttilänvalon ja villasukkien kausi.
Kesäkuun lopussa onnenlehti elämässämme kääntyi, kun pääsimme yli vuoden kestäneen evakkotaipaleen jälkeen Kotiin. Emme toki taloon, josta lähdimme ja jonne jäi koko maallinen omaisuutemme, vaan takaisin kotikulmille, lastemme synnyinseudulle ja maailman parhaaseen paikkaan. Uusi kotimme on tasku taivasta liki: avara, valoisa, soma ja sokkeloinen - ja edellistä viileämpi. Pikkuneiti pipariina ei suostu nukkumaan peitto päällä, ja niinpä hän vilustui heti ensimmäisellä viikolla lyhythihaisessa trikooyöpuvussa.
Eräänä kesäaamuna nousin ennen muita (mikä ei edellisessä ovettomassa asunnossa onnistunut) ja kaavoitin kahvikupin ääressä yöhaalarin typykälle. Mikä onni hipsutella hiljoksiin tällaisena kähvellettynä hetkenä: kahvitella, neuloskella, lueskella ja unelmoida, kun olen saanut taas haaveet takaisin! Koiratyttö sai koirahaalarin. Malli: SK 3/2009 Kangas: plyyshiä
