Kaarroke meni metsään

Olen etsinyt, neulonut ja hyvästellyt täydellistä kaarrokeneulemallia jo vuosia. Kun syksyllä sain ensi silmäyksen tästä, tiesin viimein löytäneenä sen oikean.



Malli: Suuri Käsityö 10/2015
Lanka: Gjestalin Baby Ull kaksinkertaisena ja Rubin Superwash
Puikot: 4,0



Vaan eipä malli ollutkaan täydellinen: ohjeesta puuttui puoli kaarroketta, ja korjattu ohje löytyy täältä.



Tein kauluksesta lyhemmän kuin ohjeessa, sillä en viihdy poolossa.



Osa kaarrokkeesta on tehty silmukoita jäljentämällä, eikä se totisesti ole kaltaiseni päättelynkarttajan juttu. En jaksanut pistoilla mallia täydelleen - sen sijaan neuloin helmaan ja hihoihin ylimääräisen kirjoneulekuvion. 



Mira heitti Sirpukan solmuissa hauskan Kutimet kauempana kotoa -kuvahaasteen ja tartun siihen heti. Kuvasimme paidan pajunkissaretkellä vanhan kodin lähirannassa, siellä minne minun sydämeni jäi ja ikävöi.

Mekko kuin kansanlaulu

Talvilomalla saimme lapset jälleen yökylään ja hyräilin illan yhtä kyytiä uuden ompelukoneeni kanssa. Tämän mekon takana on kirkas visio:



Malli: oma, apuja haettu Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson trikoota

 
 Mekon raidoissa on jotain syvästi kansallispukuhenkistä.  



Kerrankin kangas ja kone tottelivat toiveitani! Ensi kertaa sitten esikoisen syntymän en kokenut ommellessa kolottavaa omatuntoa (pitäisi olla jossain muualla tai joku muu), eikä minulla ollut kiire tai kieli paininjalan alla, vaan nautiskelin joka tikistä ja taitteesta. 



Talvilomalla vietimme myös toivontaita eli lapset päättää -päivää, ja HopLopissa ja Risto Räppääjässä annoin virkkuukoukun laulaa kokoon pääsiäiskanan.



Malli: oma vanha
Tarvikkeet: Nallea kaksinkertaisena, pari helmeä ja jämälankoja pyrstöön
Virkkuukoukku: n. 5,0

 





Oma ovi ei ole meille enää itsestäänselvyys, ja kiitollisena siitä askartelin pääsiäiskyltin.

 
Malli: oma
Tarvikkeet: huopuvaa villalankaa muniin (jotka koristellaan valmiina), tipu, helmiä ja rannalta löytynyt ajopuunpala



Levollista pääsiäisaikaa! Olen kokenut pientä, sikeää onnea sukankutimen, viinilasin ja kahvikannullisen ääressä, ja samaa toivon teille.

Kettutädin paita ja pari pupua

Helmikuussa saimme lapset yökylään mummulaan ja vapaailta ommeltui kahdeksi paidaksi: haaremi- ja yöpaidaksi.



Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson trikoota



Tällä mallilla ompelin entisessä elämässä kaksi lempipaitaani.
 


Haaremipaidan pussihihat ovat vajaamittaiset ja puhvilla.



Minulla on jälleen omannäköisiä vaatteita!



Yöpaidankin olen ommellut kerran aiemmin.



Malli: Joka tyypin kaavakirjasta
Kangas: Nanson sekundatrikoota



Kankaan värivirheet jäävät majesteettisen puun varjoon.



Paidan juju on hihoissa: ne lepattavat vienosti kuin ujon linnun siivet.



Tein pipariinalle synnyinlahjaksi pupun, ja nyt se(kin) oli tehtävä uusiksi.



Malli: SK 2/2013
Kangas: Nanson trikoota ja jämätilkkuja



Koska vilitossu on pupumies, oli hänellekin luotava luppakorva.




Pupusisarukset edestä...



ja takaa.



Esikoisellemme puntille tein puolivuotislahjaksi seitsemän vuotta sitten kissan, ja hahmottelin samanlaisen nyt muistin summanmutikalla. 



Olisi pitänyt tarkistaa nuotasta!



Sisarukset yhteiskuvassa:

Sinikka

Kun jälkikäteen luotaan neuleitteni merta, pulpahtavat rakkaimmat nopeasti pintaan ja muodostuvat malleiksi uusille. Yksi lempitakkini entisessä elämässä oli auringonkeltainen letikkotakki, jonka värin, palmikot ja napit päivitin uuteen nyt painokseen.



Malli: oma, pintaneuleet kirjasta Kauneimmat neulemallit 
Lanka: Fritidsgarn - suurkiitos kälylle ja miehelleen synttärilahjasta!
Puikot: 5,0



Palmikon takia muotokavennuksia ei tarvittu, vaan neule myötäilee mukavasti vartaloa.




Palmikkopinta on muheva kuin mustikkapiiras.



Napeista olen erityisen ylpeä: ne on ihan itte tehty omenapuun oksasta.



Tammikuu, tukala kuu, veti minut reporaadoksi petiin. Podin lensua viikkotolkulla ja perheen pienimmt melskasivat keskenään. Kun hetkeksi tokenin, ompelin polosille kaverit.



Malli: kirjasta Jul med Tildas venner 
Kankaat: jämäpellavia ja puuvillakankaita



Pipariina sai tildamaijan...



ja hiirten, ötököiden ja ylipäänsä koko eläinkunnan sydänystävä vilitossu hiirulaisen

 
 

Ystävykset nojaavat toisiinsa...



ja hoivaavat, kun hätä on suurin ja toveri pienin.

 

Peltitakki

Yhdeksän vuotta sitten neuloin isännälle ahkerasti käytetyn kotitakin, ja toki sellainen täytyi uusiksi tehdä.



Malli: oma
Lanka: Vikingin Vilma kaksinkertaisena
Puikot: 5,0



Aluksi unohdin tykkänään taskut, joten lisäsin ne myöhemmin.

 
Napit uupuvat yhä, sillä tuumasimme pelastaa ne vanhasta takista, mutta se on tällä haavaa teillä tietymättömillä. 



Pinta on tuttua kaksikerroksista helmineuletta.


 

Puntin pipomissio jatkuu seuraavalla epäonnistuneella tekeleellä.


Malli: oma
Lanka: Novitan Isoveljeä
Puikot: 5,0


Sievähän tämä on kuin sieni pienenä, mutta jälleen aivan liian lurttana. 



Yritin kutistaa pipoa pesussa, mutta eihän Isoveli huovu! 



Talvi on ohi, eikä pojalla vieläkään pipoa. Ehkä ensi talvena.