Joutuipa joulukin

Seitsemän vuotta sitten loin esikoiselle joulukalenteriksi Alman, joka nakkaa taskustaan piparin joulukuun jokaisena päivänä. Alma sairastui hometalossa niin pahoin, että jäi lepäilemään loppuiäkseen Korvatunturille, ja lähetti meille uuden tontun almanakaksi.



Malli: suurennettu SK 10/2013
Kangas: joululiinoja kirppiksiltä (kiitos anoppi!), kierrätyslakanaa ja fleecea, puuvillalankaa kirjailuun



Almasta tuli heti rakas, hän sai pusuja...



... ja iltasatuja.



Alman lisäksi meidän oli haalittava kaikki joulukoristeet uudelleen. Seitsemäntoista vuotta sitten, kun vietimme isännän kanssa ensimmäistä yhteistä joulua saman katon alla, tein viimeksi kuusenalusmaton ja lahjasäkin ja ajattelin, että siinä lienee perinnettä loppuiäksi. Eipä ollut. Tosin vanhan kuusenalusmaton (vapaa)kirjailuun en ollut koskaan oikein tyytyväinen, joten nyt tein sen mieltä myöten.



Malli: porot SK 11-12/2015
Tarvikkeet: juuttikangasta, kanttinauhaa ja villalankoja


  
Tonttujen mallin jäljensin vanhasta lahjasäkistä, ja ne pinkoivat myös uuteen pussukkaan.



Joululahjoja tai -kortteja en kyennyt tänä vuonna väsäämään, mutta innostuin virkkaamaan tähtiä kuuseen.



Mallit: erinäisiä lumihiutaleiden ohjeita netistä
Lanka: Novitan Kartano
Virkkuukoukku: 2,5

 

Pari suurinta pääsi ovikoristeeksi joulunpyhien jälkeen.



Enkelikin lensi oksalle. 



Malli: täältä
Lanka: Kartano
Puikot: 2,5



 

Tärkkäsin tuotokset sokerivedellä (muistaakseni suhteella 1:1)... 



ja lähetimme ne mars-riisisuklaapallosten kera matkaan läheisille.


Joulunpyhinä tavoittelin tumppuihin nykytalvien tunnelmaa, ja sutaisin kirjoneulemallin omasta päästä kokoon ripsakammin kuin ehdin lapasta sanoa. Tarkoituksenani oli kuvata vesisadetta...



ja lunta: 



Isäntä nimesi nämä Pertin nimipäivä -lapasiksi (Tuomiopäivä! Tuomiopäivä! Pertin nimipäivä!), sillä hänen mielestään niissä sataa ydintuhopilvistä tuhkaa, tomua ja ristejä alassuin. 



Malli: oma
Lanka: nimetöntä lahjoitusvillaa
Puikot: 3,5
 
Hyvinhän se meni.

Äidinsydäntäni mykistää ylpeys. Ekaluokkalainen esikoinen toi joulun alla kotiin väkertämänsä liinan, jonka harrasta asemointia, tarkkaa kädenjälkeä ja viimeistelyä syvästi ihailen.



Nyt helmikuussa repusta löytyi nytykkä, joka sittemmin paljastui neulatyynyksi. 



Enhän minä millään raaski puhkoa näin kaunista, herkkää ja huolellista nutturaa! Yhden ainoan poikkeaman langankierroista löysin, ja sekin on tulkittavaksi pikemminkin sovellukseksi - ei edes virheeksi - ohjeesta.