Aiheenamme oli suuri ruukku. Kun muut muotoilivat toinen toistaan kauniimpaa kannua ja amforaa, sahailin minä kantoa koivusta.
Pinta sai vain kevyesti väriä. Valkoinen kuve hohtaa hennosti, sillä kiillotin sen ennen polttamista muovipussiin suljetulla sienellä.
Kannolle kerääntyi kuoriaisperhe paistattelemaan päivää.
Saven jämäpalasta puhkesi lumpeenlehti, ja sille loikkasi sammakko:
Kiire näkyy hienoisena hutilointina.
Käly ompeli tyttärensä matkatarpeille niin nätin säkin, että innostuin itsekin surauttamaan nujupussin, jossa kulkevat näppärästi puntin vaihtovaipat, -vaatteet ja eväät.
Malli ja kankaat: kierrätystä kälyltä
4 kommenttia:
Kanto on niin aidon oloinen etten meinannut heti uskoa saviseksi!
Hauska kanto ja kivoja ötököitä:)
Upea tuo kanto! Ja kassia väsätään täälläkin vastaavaan käyttöön kuin käytännöllisen säkin teit.
Oih. Mäkin haluan tollaisen "kannon". Hyvä idea ja toteutus.
Lähetä kommentti