Täten perun pienoisen pettymyksen, joka häilähti lävitseni kaksi vuotta sitten keskusäitiysneuvolassa, kun ultraaja totesi vakaasti, että kyllä tämä poika on. Kaikki ompelematta jäävät essumekot ja röyhelörimssut lepattelivat silmieni editse tiehensä kuin pitsiperhoset, ja vasta sitten minuun ailahti ilo, joka ei ole hetkeksikään hälvennyt. Ja nyt tuli todistetuksi, että kyllä poikalapsellekin voi väsätä vaikka mitä ihanaa. Vai mitä sanotte tästä?
Ompelin isännän vanhoista farkuista puntille katu-uskottavan farkkurotsin ja -lätsän.
Malli: SK 3/2008
Kangas: isännän vanhat farkut
Palapelasin pöksyt vyötärökaitaletta lukuunottamatta kokonaan asuun - yksin kaulus koostuu kuudesta kaitaleesta.
Hienomies sai jälleen arvoisensa napit: niissä lukee for gentlemen.
Lätsän tein käsivaralla kahteen kertaan, mutta kyllä se nyt päässä pysyy.
Malli: oma
Kun näytti ettei farkkulätsä onnistu, tekaisin hätäpäissäni kevyemmän kesähatun kierrätyskankaasta.
Malli: SK 7/2000 muokattu lippalakiksi
Ja vielä yksi pääastia, mukailtu viime kesän hittihatusta.
Malli: oma
Kangas: Nanson joustofroteeta
Surautin myös liian pienet ja pitkät fleecetumput jämäpaloista.
18 kommenttia:
Hianot. Mutta silti. Essumekkoja, hamosia, rimpsuja, pitsituunailuja... Huoh. Ja meille vain puitiin aikoinaan nyrkkiä ultrassa - sikiö-Sakari siis, ei maailman toiseksi ärein mutta Tampereen paras ultraaja. Ehkä olisi jo silloin voinut päätellä muutamia asioita. Mm. siitä että jos ei suostu pukemaan farkkutakkia niin ei suostu.
Komea asu! :)
Minä puolestani olen molemmilla kerroilla huokaissut helpotuksesta, ettei tarvitse alkaa siihen prinsessa-hommeliin, minun kun ei röyhelöt ja mekot oikein iske... ;) Kummallakin kerralla olen poikaa toivonut ja pojan myös saanut. :) Ja jos kolmatta vielä joskus suunniteltaisiin, niin kyllä minä kolmannenkin pojan mieluusti ottaisin. :) Pojathan on niin ihania! :)
Hienot! Ja farkkulätsä kruunaa asusteen :)
Ihana asu!
Siis mitä? Joko hän on noin iso poika?!? Miten tämä aika oikein kuluu?
Ihana rotsi ja lätsä! Suloinen pakkaus tuo teidän puntti!
Olen käynyt aina vierailemassa blogissasi nyt sain aikaiseksi kommentoidakin. Hieno on asu! Kyllä pojillekin onneksi voi tehdä kaikkea kivaa, mutta ne ovat yleensä hieman töisevämpia kuin jotkut liivimekot tytöille.
Hieno asu ja poika on syötävän suloinen!
Minustakin olisi kiva ommella mekkoja. Esikoiselle tuli onneksi ommeltua aika paljon kaikkea kivaa tyttöjen juttua - enää tyttö ei juurikaan käytä mekkoa. Tosin minun ei tule myöskään juuri enää ommeltua, kun aika ei tunnu riittävän siihen.
Hieno farkkuasu!
Olen samaa mieltä pojan vaatettamisesta. Ekan kerran fiilis tuli jo kun ekasta ultrasta tulin ja olin kuullut tyttöä odottavani: menin lastenvaatteita ostamaan ja petyin kun en voinutkaan ostaa niitä ihania liivi-samettihousu-kravattijuttuja jotka oli kaupassa mielettömän söpöjä!!
Minulle tuli sama hämmästys kuin tiinalle, missä vaiheessa teidän puntti on venähtänyt noin isoksi! Makeat on farkkuasun osat!
Ihan tulee Vaahteramäen Eemeli mieleen vaikka onkin farkkua tuo asu :D iHana.
Ihana asu pojalla! Ja ihana poika :).
Meidän naperoa odottaa pätkä joustofarkkukangasta tuolla, farkkujen kaava hakusessa. Tuota takin kaavaa voisin käyttää kun näkyi ko. lehti hyllyssäni olevan (jos se kangas vaan riittää!). Oliko housuohjeesi omasta otsalohkosta vai jostain lehdestä? :)
-Tiuku-
Ihanaihana farkkuasu!
Oi sentään miten mahtava asu!
Hienosti kuvasit tuon yllätyksen tunteen, kun kuulit odottavasi poikaa. Minulle on käynyt samoin, 2 kertaa. Essumekot olisi niin ihanan helppoja ommella, housut paljon hankalampia. Mutta muuten olen suunnattoman onnellinen pojistani. Sitä paitsi ehkä pojat ei tule 20-vuotiaina tilittämään että äiti, sä pilasit mun elämäni? (Huumorilla tämä.)
Tänne hattupostauksen jatkoksi sopii hyvin pikainen viesti Etana pipoista. Niitä on taas syntynyt vauva koossa. Kuvia blogissani, jos kiinnostaa :)
Täytyy vielä tasapuolisuuden nimissä kertoa ensireaktioni pojan puolesta: essumekoista toettuani huokasin helpotuksesta, että pojat ovat yleenä aika lujaa tekoa eivätkä pienestä pilaannut, joten jospa minä en kasvatakaan poikaa niin käppyrään kuin tytön itseni kuvana kasvattaisin.
Tiuku, Farkut ovat marketin tuotantoa, niitä en sentään vielä osannut väsätä itse.
Upea on pojan asu! Kyllä sitä voi pojillekin tehdä kaikkea kivaa, vaatii jotenkin ehkä enemmän viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä.
En ole kertaakaan ultrassa kysynyt sukupuolta, nyt jännätään tuleeko poikalaumaan jatkoa vai 'pitääkö' garderoobi pistää tulijan kohdalta jokseenkin uusiksi. Ainakin meillä vauvan vaatteet ovat pääsääntöisesti niin sukupuolettomia, ettei niiden perusteella voi päätellä, että onko huushollissa tyttöjä vai poikia.
Poikahan on farkkuasussa kuin ilmetty Vaahteranmäen Eemeli... :D Ihana tuo ruskea myssy ja tuo lippiskin on kiva.
Lähetä kommentti