Jotain pientä

Kypärämyssy sai kaipaamansa nauhat ja valmistui.


Malli: omaan käsialaan sovitettu vauvanmyssy täältä
Lanka: La Alpaca kaksinkertaisena n. 150 g.
Puikot: 3,5


Hattu on edelleen hölmäkkä, mutta onpahan kasvunvaraa. Suurmiehemme kanssa (puoli vuotta, 10 kiloa!) se on totisesti tarpeen.


Tapasin kantakahvilassamme lumoavan, vanhasta lakanasta ommellun riepukissan, ja kun poikamme täytti parahiksi puoli vuotta, meille muutti sen serkku nimeltä Miuskis.


Malli: muistinvaraisesti mukailtu kahvila Nostalgian aarteesta
Tarvikkeet: puuvillakangasta, - lankaa ja pellavatilkku, vanua

Miuskis on makea tyyppi. Ehkä sekin on mussuttanut porkkana-bataattisosetta, kun on ihan niiden värinen.

Pudokas

Vaikka Seiskaveikan laatua on parjattu, niin tikkuni tykkäävät hotkia sitä tuplana. Kun tapasin tukkualennuksessa (3 kerää kympillä) beigeen taittavaa tiskivedensävyä, pulpahti mieleeni juuri siihen sopiva villatakkimalli, ja kutaisin pudokkaan.


Malli: oma, mallikerta kirjasta 400 Knitting Stitches
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä kaksinkertaisena n. 700 g.
Puikot: 7,0


Viimeistelypiinaa välttääkseni neuloin nutun alaosan yhtenä kappaleena, yhdistin hihat siihen ja kavensin helahoidon raglanina. Nostetut silmukat muodostivat kivan rajauksen kavennuksille.


Resorin sijasta huolittelin laidat ja loin napinlävet virkkaamalla.


Nutun nimi juontaa juurensa napeista. Ne ovat omenapuuta. Pari vuotta sitten touhotin tukka tutisten isännälle, että vähänkö jostain oksasta saisi nastoja nappeja, johon hän tuumasi tolkusti, ettei tasan ala mulle mitään nappeja sorvaamaan, sillä niissä on sairas homma. Vaadittiin pari vuotta, pikku-ukkonen ja syysmyrsky, joka kaatoi mökkinaapurissa visavanhan omenapuun. Kun sitten aloin vaivihkaa hipeillä, kuinka kauniita nappeja omenapuun oksasta saisi, niin johan alkoi tapahtua.


Alun perin minun piti pusata kiekkoset itse, mutta koska halusimme napeiksi mieluummin oksan- kuin sormenpaloja, piti isäntä viisaampana sahata ne itse.


Sama päti poraamiseen ja hiontaan.


Ja kyllä, napeista tuli himppasen hienoja!


Puupennosesta vetoa, että mieheni rakastaa minua.

Ompelukoneeni ovat liiranneet essunlaitaa.


Malli: SK 2/2009
Kangas: kierrätyskankaita päiväkodista (suurkiitos vielä kälylle!)


Muovinen tikkiterrierini järsi taskunsuut söheröön, ja vasta kun vaihdoin ajokin ikivanhaan Husqyyn, alkoi jälki miellyttää silmää ja valmista syntyä.


Opin myös, että tamppi on muutakin kuin insinööriopiskelijoiden viisto vappujulkaisu (eli tuo kuminauhakiriste keskellä):


Kutaisin uuden (tai oikeastaan kaksi; ensimmäinen oli ihan liian kinttana ja meni purkuun) kypärämyssyn pikkupuntille.


Jotain pientä tarttis vielä tehdä, joko pojan kasvattaa päätä tai minun nauhoja korvallisille.

Välipalavanua

Haukkasin välipalana vanutetun paidan laitaa ja harsin kokoon huopaisen haukun.


Malli: SK 2/2009
Tarvikkeet: pari palaa villapaitaa, villalankaa ja pari helmeä kirjontaan


Kissa ratsasi uuden perheenjäsenen ja puski sen omakseen.




Paksuista huopapylpyröistä somistin jokusen heijastimen:


Kävelyllä innostuin taas pöyhimään puskia ja keräsin sylillisen lepänkäpyjä, joita sitten poristelin langan kanssa liedellä. Väri on vallan kaunis ruskea.

Villakilpi

Siitä se(kin) idea sitten lähti, Norah Gaughanin Knitting Naturen kilpparihameesta.

Viimeksi kuusikulmio innosti minut kilpikonnapeiton pariin. En vieläkään malttanut kääntää ameriikankiälistä ohjetta, vaan tuotekehittelin omaa sovellustani heksagonista vähän fiinimpään suuntaan. Tällä kertaa aloin kuusikulmion keskeltä ja loin lisäsilmukat langankierroilla, kas näin:


Tikkasin tilkuista villakilpihameen.


Malli: oma, pohjana Norah Gaughanin "Snapping Turtle Skirt"
Lanka: Kauhavan kangasaitan kasvivärjätty villalanka
Puikot ja virkkuukoukku: 5,0


Rajasin reunat kiinteällä virkkauksella, ja pujotin vyötäisille kulmioiden lomiin kiristysnauhan.


Viime kesänä värjäämieni lankojen sävyt ovat peräisin ainakin tuomenmarjasta (lila), suopursusta, koivunlehdestä, katajasta, raparperista, lepänlehdestä, männynkuoresta, apilasta ja siankärsämöstä.


Sananlasku tuli jälleen testattua oikeaksi: vanha verka on parempi kuin pussillinen uutta - ainakin jos jälkimmäinen on ostettu Eurokankaasta. Toissapostin vitivalkoisille kestovaipoille kävi pesussa näin ohraisesti:

Vielä toisellakin pesukerralla uutena ostettu flanelli päästeli väriä kuin kuraa. Onneksi virutin käytettyjä vaippoja ensin käsin ja huomasin värinpäästön, ettei koko L-vaippasatsini muuttunut pysyvästi kakanruskeaksi. Silti kismittää niin että pipo paukkuu.