Ylinnä pihlajanlehti, sen alla villi klupiini (joka luonnossa on hennon neonvihervä), sitten elttaisenkälttänä kuolleenmiehenkoura eli sananjalka, ja alinna koivun raikas keltainen. Monesta myrtistä tuntuu irtoavan kellervää väriä, joka aiheuttaa pienoista puistatusta kaltaisessani beigeallergikossa.
Anoppi on tarjonnut siirtolapuutarhamökiltään tilan ja tulen lankojen purettamiseen, ja hänen miesystävänsä taas toimii lankakuriirinani Kauhavan Kangasaitasta. Kiitokseksi neuloin heille kasvikunnankruunusukat:
Malli: perussukka
Lanka: 6 eri kasvivärjättyä Novitan Jussia ja Seiskaveikkaa
Puikot: 3,5
Ystävän harteille vierähti taas yksi elinvuosi, ja neuloin hänelle lahjaksi jo huhtikuussa ruosteenruskean (enkä siis oranssia, kuten kuva koettaa huiputtaa) Kirin:
Malli: Kiri
Lanka: Kitten Mohair n. 150 g
Puikot: 5,0
Myös hänet kruunasin kasvikunnansukilla:
Raitatakista jäi nöttösiä juuri somimoilleen vauvannuttuun:
Malli: kirjasta Neulon vauvalle (Otava 1984)
Lanka: kasvivärjättyä Novitan vuosikerta-Pirtaa ja Isoveljeä
Puikot: 5,0
Pyöröpuikot (ja omatoimiset kissanjäsenet) ovat ohessa kokomittarina. En jaksa uskoa, että kukaan kuuna päivänä mahtuisi nuttuun, niin pikkusievä se on. Vaan varttivuoden päästähän se nähdään.
6 kommenttia:
Sukat on todella kauniit, värit sopii hienosti toisiinsa ja kuvio säestää.
Tekis kyllä mieli itsekin kokeilla kasveilla värjäämistä. Olen vaan niin vahvojen värien ystävä, että luonnon väripaletti vaikuttaa antavan turhan hailakoita (joskin upeasti toisiinsa sointuvia)sävyjä... Vai olenko väärässä? Tuleeko jostakin kasvista tai jollakin tekniikalla tuhtejakin väriseoksia joilla lanka saa reippaasti väriä pintaan?
Kauniita värejä olet saanut taas lankoihin! Ihailen kaikkia teitä värjäreitä. Itseäni ei värjäys itse kiehdo, mutta nuo kasvivärilangat on kyllä.
Aivan söpö tuo nuttu! Kyllä siihen pikkuihminen mahtuu vähän aikaa. :-)
Oletpa ollut ahkerana! Sukkien värit sointuvat todella kauniisti yhteen; luonnon omat värit ovat upeita.
Kasvivärjäys on tavattoman kiehtovaa puuhaa. Joka kerta huttuja haudutellessani minulla on olo kuin jouluna, sillä liemistä tarttuu lankaan odottamattomia sävyjä: sekä pihlajan- että koivunlehtivelli olivat harmaanviherviä, mutta pihlajasta tarttui lankaan pehmeää (mutta ei suinkaan valjua!) beessiä ja koivusta taas remakkaa keltaista. Tuoreista lehdistä taitaa irrota hailakampia sävyjä kuin esim. sienistä, ja puidenkuoria en (pajua lukuunottamatta) ole vielä ehtinyt edes kokeilla. Myös kasvien määrä (ja vissiin myös kuivattaminen/tuoreena värjääminen) ja puretusaine vaikuttavat värin voimakkuuteen. Aluna (jota itse käytän) ei juurikaan muuta kasvin antamaa värisävyä, mutta esim. rautavihtrilli taitaa vihertää.
Todella kauniita sukkia. Kasvivärjäykseen olen vähän innostunut, onneksi ei ole kunnon tiloja tai välineitä, joten ei tämäkin harrastus lähde minulta käsistä.
Lähetä kommentti