Kurvailin ekorepun kokoon jämätarpeista - pikantteina yksityiskohtina mainittakoon takin helmapäärme hihnoina ja henkselinsolki läpän kiinnittäjänä. Hukkapalojen hyötykäyttö ja nolla-budjetti saivat viherpirkon sisälläni tanssahtelemaan taas ilosta tasakäpälää. Lisäriemua loi erittäin suurpiirteinen ja summittainen toteutus, joka tapahtui käsivaralta ilman kaavoja. Olen viime aikoina noudatellut ohjeita turhankin orjallisesti ja unohtanut, kuinka antoisaa ronski soveltelu voi parhaimmillaan olla. Onnistumisen ilo on kahta kirkkaampi, kun tuotekehittely on omaa alusta loppuun saakka. Silloin eivät pienet kolot ja kämmit koreassa näyttäydykään virheinä, vaan särminä ja piristeinä, jotka tekevät luomuksesta luonteikkaan Yksilön.
Matkalla sinne sun tänne ja mutkan kautta takaisin olen ehtinyt neuloskella kylykavereita ihan itselle ja lahjaksikin asti (yksi saiputsukka puuttuu kuvasta):
2 kommenttia:
Olipa kiva törmätä omaan malliini blogissasi... siis kylykavereihin! Mukavaa, että niillkein vielä tekijöitä riittää.
Kiitos kosolti ohjeesta (ja Ullalle arkistosta)! Kylykaverit ovat jonottaneet puikoilleni jo vuoden päivät, ja käytössäkin ne ovat vallan mainiot.
Lähetä kommentti