Tämä olikin ensimmäinen tekele, jonka hoksasin purkaa puolituisena. Totesin unelmasta luopumisen vaativan joltistakin luonteenlujuutta, sillä tottahan luomuksen näkee jo alkaessaan valmiina ja itsensä/saajan viipottavan sen kanssa uusiin seikkailuihin. Kaapinpohjilla muumioituvat mörvelöt ovat siis eräänlaisia henkitoreisia haaveita, joita ei millään hennoisi lopettaa. Ne ovat myös aika kasa aikaa, sillä jokainen silmukka on sekunti, rivi melkein minuutti tai pylväs pikku tiima omaa aikaa, jota purkaessa päästää päiviltä. Ja lisäksi kuhunkin työhön kutoutuu mukaan myös muistoja - tätä virkkasin kesällä laiturilla, tätä neuloin matkalla joulunviettoon ja villa kehräsi polvilla kuin kissa - ja purkaessa tekee tavallaan tyhjäksi monta hyvää hetkeä, mitätöi muistoja; aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ihmekös sitten, jos purkaminen tuntuu tappiselta.
Vaan suunta se on taaksekin, ja joskus eteenpäin pääsee vain pakittamalla.
Palasin kuuliaisesti puikkojen pariin ja neuloskelin käpykesätopin:
Malli: SK 3/2007
Lanka: Novita Bambu n. 250 g.
Puikot: 4,0
Kaula-aukosta tuli vallan höveli, joten kuroin sitä kokoon samettinauhalla. Nyt käpy ei putoa puulta vaan pysyy päällä vinhassakin menossa!
3 kommenttia:
Kaunis toppi, ihana!
Mulla näyttää syntyvän näin kesällä ihan kaikkea muuta, vaikka haaveissa onkin ollut joku kesäpaita itselle. Noh, onhan sitä aina ensi kesä..
Käynnistin Suosikkiblogi- äänestyksen blogissani ja nimeän sinun blogisi omaksi suosikikseni ja tuohon postaukseen linkin tänne laitan, jotta pääsevät muutkin ihastelemaan.
Voi kiitos typy kunniasta! Kipaisenpa itsekin nimeämään suosikkini. :)
Lähetä kommentti