perjantai 15. joulukuuta 2006

Tossu jolle ei tullut loppua

Piut paut toffeleille! Olen päättänyt neuloa kanootin, jolla meloa hahtuvasaarille. Tässä astun laivaan (huomaa kissan epäuskoinen ilme!):


Kun tassunnumero on 47 ja materiaali aika haipakkaa huopuvaa hahtuvaa, on tossun oltava hulppeasti puolimetrinen ennen huovutusta. Heilutellessani airoja - tai siis puikkoja! - uneksin salaa joulunjälkeisestä elämästä ja hintelistä tikuista, ihan ohuista langoista ja pienistä sievistä silmukoista kuin hiirenkorvista...

Ja voi mitä ihanaa postipoika minulle tänään toi! Pulleaa lankaa, joka on pehmoista ja valkeaa kuin kerälle kehrättyä kinosta; ja vienoa valoa tämän uppopimeyden keskelle; ja käsintehtyä mansikka-vadelma-valkosuklaata (huomaa hampaanjäljet; ehdin jo kokeilla, josko se on myös suinsyötävää. Oli se, suinpäin!):


Kaunis kiitos ja niiaus jokolle, jonka onnetar suosi minua! Luulenpa langan halajavan muhkeaksi myssyksi...

Ei kommentteja: