Pesänrakennusta: lintuja, marjoja ja hämähäkkejä

Kortteerinhaku kotikulmilta osoittautui kovin kinkkiseksi, ja yksityisillä vuokramarkkinoilla joko kolme lasta tai vähintään kaksi kissaa muodostivat ylipääsemättömän esteen. Pääsimme viimein heinäkuun alussa vuokralle vakuutusyhtiön omistamaan kaksioon lähiseudulle, ja olin niin iloinen pikkukodista, että askartelin pesäämme huoneentaulun.



Malli: Butcher & Farquhar: "Kodin ihanat ompelukset" -kirjasta
Tarvikkeet: tilkkuja pellavahousuista, farkuista, tunikasta ja liinasta



Lintu sai pätkän juuttinarua poikkiteloin nokkaansa...



ja munat heiniä ja höyheniä ympärilleen.



Onnistuimme pelastamaan talolta metallisen jalkalampun jalan, ja ompelin siihen uuden varjostimen.



Malli: oma
Kankaat: pellavahousujen lahkeet ja pätkä pitsiä 



Vanhemmiten (tai tytön äitinä) olen alkanut viehättyä hörsöistä.



Vanhasta irtaimistosta pystyimme pelastamaan ainoastaan lasi- ja metalliesineitä (patoja, astioita ja valaisimia) sekä osan keramiikasta, ellei se ollut liian huokoista ta lasittamatonta materiaalia.

Syksyn hyytäessä aloin tehtailla lapsille villavaatteita. Neljä vuotta sitten neuloin kummitytölle joululahjaksi takin, jollaista toivoin joskus omalle tytölleni.



Malli: Moda 6/2007
Lanka: Rubin Superwash
Puikot: 3,5



 



Neiti innostui poseeraamaan.



Pikkuinkeri laskee marjojaan.



Resorin nypyt olivat työläät, mutta muodostavat soman helminauhan helmaan.



Esikoisen edellisen paidan käytyä köpelösti purin hammasta ja annoin puikkojen taas kalkattaa.



Malli: muokattu Suuri Käsityölehti 3/2015
Lanka: Isoveli, Nalle (kaksinkertaisena), nimetön villalanka
Puikot: 5,0





Raitoja riemastuttavat pilkut.



Voitto kotiin!



Vilitossu on eto ötökkömies, ja hänelle neuloin hämppispaidan.



Malli: oma
Lanka: Isoveli ja Nalle (kaksinkertaisena)
Puikot: 5,0



Hämähäkit tein niin ikään omalta fiilispohjalta.




 Kuvassa ei vahingoitettu kissaa, hännänveto oli silityssipostelua.



Tykätty tuli tästäkin paidasta.

Evakkoneuleet

Olen ennenkin käsitellyt suuria suruja ja menetyksiä neulomalla - suruneuleista nousevat ensimmäisinä mieleen Suklaanappi, Verenpisara ja Helmi - ja tälläkin kertaa suru alkoi kutoutua unenohueksi, ilmavaksi liljaksi.




Malli: Mielityn ihana Kellokukka
Lanka: Vikingin Baby Ull
Puikot: 5,0



Tämä oli tilaustyö; anoppi on toivonut sisarilleen pyöreiden vuosien lahjaksi huiveja, ja olen niitä kilkutellut kasaan.



Kävimme perhepiirissä äänekästä väittelyä huivin väristä: minusta se on vanhansininen, hienoisesti vihreään vivahtava, ja isännän mielestä simppeli vauvansininen.



Kissankelloa yhtä kaikki! 



Juhannuskesällä aloitin pipariinalle uuden kaarrokeneuleen, tällä kertaa lahjoituksena saaduista puuvillalangoista.



Malli: mikähänsenytolikaan...? kaarroke oma
Lanka: nimetöntä puuvillalankaa kaksinkertaisena
Puikot: 4,0 (?)
Virkkuukoukku: 5,0



Kaarrokkeen sydämet hahmottelin itse.



Kuvat ovat joulukuulta, vaikka mekko valmistui jo kesällä; pipariina ei suostunut aiemmin käyttämään sitä, kun mekko ei ollut vaaleanpunainen.



Junasukat ovat nerokas keksintö myös vähän isommalle taaperolle!



Malli: sovellettu junasukista
Lanka: Novitan Nalle
Puikot: 3,0



Silmäni sairastaa jos oikean ja nurjan neuleen raja on epätasainen, ja niinpä neuloin nurjissa raidoissa ensimmäisen kerroksen oikein ja vasta seuraavan nurin - nurjat raidat ovat siis viiden kerroksen levyisiä. 



Näidenkin kuvaaminen jäi joulukuulle, ja tihverässä käytössä sukkiin on jo ilmaantunut silmäpakoja.



Viime syksynä mietiskelin paljon myös neulomista: mikä siinä viehättää, tarjoaa lohtua, voimaa ja jatkumoa. Neuloessa käsieni lävitse lipuu lanka, jonka toinen pää ulottuu yli ajan, paikan ja kielen esiäitieni helmoihin. Aika katoaa, ei ole kiirettä mihinkään, ei toisaalle, pois tai perille. Olen läsnä langassa, tässä, ja tässä on hyvä. Rytmikäs liike, puikkojen kilke ja langan vitkas veto etäännyttää minut kielestä. Sanoilla tai suruilla ei ole mitään tekoa tässä, läsnä langan imussa.

Neulominen on kuin karheaa, koukeroista rukousta. Minä kumarrun langan puoleen, liitän käteni yhteen ja syvennyn samaan hartauteen, jossa Aili, Ida, Kaisa ja Hedvig kauan ennen minua istuivat. Niska nöyrästi kuurulla, kädet sylissä heitä liikutti sama lanka kuin minua, sama tasainen tanssi ja toivo. Tuvan hämärissä he tekivät hyvän tyhjästä ja olematon tuli olevaksi, haave käsinkosketeltavaksi teoksi, nutuksi läheisen ylle ja sukaksi saappaaseen.

Ja vaikka koittivat kylmät ja kivut ja kuolemat, niin neule jäi todisteeksi taidosta joka oli, tahdosta joka teki, hänestä joka välitti.

Evakkotekeleet, osa 2: pikkutyttö kedolla ja hittihattuja

Ompelin pikkuneiti pipariinalle kevätasun.



Malli: takin kaava sovellettu jostain
Kangas: aikuisen samettitakki kirppikseltä







 Hatun ompelin kahteen kertaan, että sain mittasuhteet oikein, mutta kyllä kannatti!



Malli: suurennettu Kesällä kerran -blogista
Kangas: pala verhokangasta



Hilkasta tuli kesähittihattu!





 Ompelin myös pojille kesälippikset.



Malli: oma
Kangas: kälyn varastosta; kiitos!





Tästä tuli vilitossun hittihattu, joka pysyi päässä läpi kylmän kesän. 

 

Farkkujen jämäpaloista ompelin pari lippistä, jotka eivät nauttineet yhtä suurta suosiota.



Malli: oma
Kangas: farkkujen jämäpaloja




Näitä ei taidettu pitää kertaakaan.






Oli aivan unohtua, ompelinhan minä pipariinallekin trikoopipon:



Malli: täältä
Kangas: trikoota



Minun oli niin ikävä kotiin, että ompelin meille sellaisen.



 Jämätilkuista ompelin sydämiä kiitokseksi mm. eskarin opelle ja vuokra-asunnonvälittäjälle.



Malli: oma
Kankaat: jämätilkkuja ja pitsiä kirppikseltä