tiistai 2. helmikuuta 2021

Tilaustyönä Harrikka-sukat

Sain tammikuun alussa elämäni ensimmäisen toimeksiannon suunnitella ja neuloa kirjoneulesukat yksilöllisten toiveiden mukaan. Toki olen tikannut sukkia lahjaksi ennenkin ja ohjeistanutkin muutaman (kuten Kaupunkisukka-sarjan, KAL-sukat ja -lapaset sekä ja sukkamalleja Värjäri Marille), mutta nyt sain täsmätoiveet niin aiheen kuin värien suhteen: eläköitymislahja psykologian professorille, joka harrastaa Harley Davidsoneja ja huuliharpun soittoa. 

Kursailin hetken, että enhän minä osaa enkä keksi ja käsialanikin on epätasaista, mutta sitten henki nousi, tikut iskivät tulta kuin Harrikan pakoputki ja niin sitä mentiin (muun muassa kylppäriin, jossa isäntä rakentaa meille saunaa)! 

Jouduin ensimmäistä kertaa pää kädessä pähkäilemään tilaustyön hinnoittelua: mitä kehtaa pyytää sukkien suunnittelusta, langoista ja neulomisesta yksilöllisten toiveiden mukaan? 

Kuukkeli kukkui mitä vain 5-1084 euron välillä, joten haarukoin hinnan naamiskavereideni suositusten ja oman lompsani mukaan - eli minkä itse voisin tilaussukista maksaa. Hinta lienee inasen alakanttiin, mutta olen itseoppinut harrastelija, jolla on usein enemmän intoa ja ideoita kuin varsinaista taitoa, ja tottahan sen täytyy hinnassakin näkyä. 

Malli: oma

Lanka: Seiskaveikka

Puikot: 3,5

Varren harrikkaan hain Fat Boyn muotoa...

...ja jalkaterään neuloin huuliharppuja ja tien. 

Jalkapohjaan tyylittelin renkaan kuviota. 

Tuumiskelin, pitäisikö toinen kantapää tehdä Harrikan keskelle tai perään, jolloin moottoripyörät olisi kohdistettu eri kohtiin sukissa, mutta päädyin tekemään sukista identtiset. 

Sieluni särkyisi, jos pukija lipsauttaisi sukat epähuomiossa väärin jalkoihin, jolloin nokka jäisi perän taa. 

Taustalla tuittupää typykkämme vetää kierroksia robotti-imurista. 

Hän antaa sille huutia äkäisellä käpälällä, mutta nyt uhriksi jäivät myös viattomat sukat, joiden rusetti muistutti erehdyttävästi tuon helvetinpelin huiskua. 

"Voitin!"

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kajaani-sukat

 

Äidille synttärilahjaksi suunnittelemani Kajaani-sukat on nyt ohjeistettu. 

Sydämessäni hykerteli hellästi, kun ensin suunnittelin ja sitten neuloin sukkiin tuttuja kulmia. Linnanraunioilla olen leikkinyt lapsena ja humputellut nuorena kylminä kesäiltoina. 

Mukaan oli soviteltava Kaukaveden uimahalli, jossa muksut mulskaavat mummun kanssa harva se kerta kun nälkämailla kyläilemme. 

Kieli poskessa kirjoin vesiliukumäkeä ja Kekkosmonumentin kiekuroita.

 

Hyvällä hyvällä tahdolla sukista voi löytää edellisten lisäksi seminaarin, kaupunginteatterin, tervaveneen ja joutsenen, joka poikineen on alkanut linnanraunioiden vaiheilla talvisin viihtyä. 

Kajaani on jalostunut sitten lapsuuteni päivien: esimerkiksi Kainuun keskussairaalalle on rakennettu uusi, hulppea lukaali, joka on toki tonttinsa kaupunkisukissa ansainnut. 

Jos kohta KAKS on luonut uutta rakennuskantaa, niin opettajankoulutuslaitoksen seminaarissa on liekki sammunut. Silti upealla kampuksella on paraatipaikkansa kaupunkihistoriassa ja -sukissa. 

Vartta somistavat funkkis taidemuseo, raatihuone ja tietenkin kirkko.  

Jos haluat neuloa tämän nälkämaan laulun, niin heitä eemeli osoitteeseen marja.kyy (at) outlook.com.

Toimitan ohjeen ennakkomaksun jälkeen sähköpostiisi. Ohje on PDF-muotoinen, ja sen hinta on 4,00 euroa. 

  

tiistai 12. tammikuuta 2021

Noppasukat

Kupeittemme ensihedelmä alkoi syksyllä toivoskella villasukkia, ja keksin lennossa mainion kuutiokuvion, jonka nimesin nopaksi. 

Pääsin sukassa kantapäähän, mutta sitten nuppini jumitti muuton tuoksinassa jonnekin kiilakavennuksen ja kuviokerran väliin. Teelmä vaipui muuttolootan pohjalle, kunnes poikani jouluna totesi vähien villasukkien hukkuneen muutossa - että kauanko kestäisi jos tekisin hänelle sellaiset...?

No eipä aikaakaan! 

Malli: oma
Lanka: kasvivärjätty villasekoitelanka
Puikot: 3,5



Tummemman langan sävy lienee marja-aroniasta, mutta vaaleamman lähdettä en muista millään - olisiko se kuusenkäpyä tai jonkin puun kuivattua kuorta, raitaa kenties...? 


Pariin noppaan kirjoin silmät ilonpilkuksi. 


Nyt käy noppa uuden kodin lattialla! Tai mummulassa, kuten näissä kuvissa. 

maanantai 28. joulukuuta 2020

Äidin synttärisukat

Kaupunkisukkasarjani sai syksyllä jatkoa, kun suunnittelin äitini 70-vuotislahjaksi Kajaani-sukat.

Malli: oma

Lanka: Nordian Oiva

Puikot: 3,0

Lapsuudenkaupunkini sukat ovat kauan vartoneet vuoroaan, ja koska nälkämailla kaikki on pientä ja muutenkin matalaa, pohdin pitkään, mitä maamerkkejä sukkiin poimisin. Vaan alkoihan niitä sitten pulpahdella, yleisesti tunnustettuja ja itselle tärkeitä tiloja. 

Äidin mallia tuunasin jo valmiiksi vähän: neuloin varteen hänen lapsuudenkotinsa vaarat, ja vaaran kainaloon kesämökin, jossa olen itsekin lapsuuteni heleimmät hetket viettänyt. 

Sukanvarressa koreilevat Kajaanin kirkko, raatihuone ja taidemuseo, ja jalkaterässä seminaari, Kaukametsä ja varsinkin uimahallin liukumäki, jonne mummu usein vie muksumme ilakoimaan. Tietenkin siellä ovat myös kaupunginteatteri ja linnanrauniot joutsenineen ja tervaveneineen, sekä ällistyskäkkärä eli Suuri Aika, Urho Kekkosen muistomerkki. 

Äidin sukkiin neuloin kaksi KAKSia eli sairaalaa: uuden ja vanhan, jossa äiti teki elämäntyönsä auttaen vauvoja maailmaan. 

Näistä tuli aika ihanat. 

Tarkoitukseni on ohjeistaa myös Kajaani-sukat, mutta talonteko on viime aikoina haitannut harrastuksia ja hidastanut tikkujen kilkettä. 



Onneksi poikamme jatkaa kädentaitojen vaalimista. 



Tikkunuottani täytti marraskuun lopussa 14 vuotta, mutta vaikka tahti on vitkastunut, tikut jatkavat verkkaista tanssiaan kotikuusen suojassa. 



torstai 10. joulukuuta 2020

Pipokaupalla itsensä ylityksiä


Tänä syksynä Tikkunuotta on jäänyt nopen osille, sillä Kodinpunonta rakennustyömaalla on niellyt kaiken aikani ja tarmoni.

Olen pohjamaalannut moneen kertaan kaikki neljä kamaria....

saumannut kolmen huoneen seinät (kahden vessan ja pesuhuoneen) ja neljän lattiat (edellisten lisäksi myös pukuhuoneen),

...laminoinut koko yläkerran lattian ja tapetoinut kaikki kamarit ja yhden seinän aulasta ja eteisestä. 

En olisi kuuna kullan valkiana uskonut taipuvani moisiin sirkustemppuihin, mutta tylsyys on luova olotila ja juutuuba mainio opettaja! Työpanokseni ansiosta pääsimme muuttamaan marraskuun lopussa keskeneräiseen kotiin, jossa elelemme nyt iloisessa sekamelskassa laatikkoleikin keskellä. 

Jätimme hellät jäähyväiset vuokrakolmiolle, joka tarjosi meille kodin hometuhon jälkeen 4,5 vuoden ajan. Koti tutuilla kulmilla Pispalassa - liki lasten koulua ja kavereita - pelasti lastemme lapsuuden ja meidät vanhemmat katkeroitumiselta, ja saimme elää täyttä, onnellista elämää hometalo-oikeudenkäynnin ja paritalon rakentamisen ajan. 

Värkkäsin lämminsydämisille vuokranantajille kiitokseksi Pispala-pipot ja mukit.

Pipoista voi bongata tutut maamerkit - remontista palanneen haulitornin ja siihen menneen Pispan koulun -  

...kirkon, Vaakon nakin, Cafe Pispalan ja Tahmelan rantaikonin, suojellun kynäjalavan. 

Poikkeuksena edellisiin neuloin näihin pipoihin myös vuokrakotimme, jossa keittiö on kodin sydän. 

Tuossa kodin sydämessä on kupeittemme keskimmäinen hedelmä opetellut virkkaamaan ihan itse amigurumeja. 



Äidinsydämeni hykertelee ylpeydestä, ei ainoastaan pienten käsien, vaan myös vilitossun temperamentin takia: poikamme luonteenlaatu on lähempänä elohopeaa kuin tasamaata, joten jokaisen luomuksen loihtiminen vaatii normaalia suuremman kopallisen malttia ja sinnikkyyttä, mutta onnistuu! Ja voi sitä hartautta, jolla hän käsityön lumoihin antautuu! 



Ensimmäisten luomusten jälkeen hänen käsialansa on napakoitunut ja silmukat tasaantuneet, ja poksuja pulpahtelee kuin lankakoppaan olisi viritetty lure. "Mitä mä tekisin" on vaihtunut kysymykseen "mitä mä sitten virkkaisin"