Karhupojan takki

Eläintakkeja on kohta koko tokka, kun pikku puttosen selän yli löntysteli kontio.


Malli: oma
Lanka: messulöytö käsinkehrättyä merinovillaa n. 200 g., aplikaatioihin vähän vanunutta villapaitaa, omat napit omenapuusta
Puikot: 7,0
Virkkuukoukku: 5,0


Karhunpään neuloin taas ensin erikseen, sitten etukappaleet ja viimeiseksi vielä takakappaleen yläosan. Koko höskän huolittelin kiintein virkkaussilmukoin.


Napit tein itse männävuonna Näpsässä omenapuun lohjenneesta oksasta ja kirjoneuleet ovat niin ikään omaa käsialaa. (Kas kun en kasvattanut lampaitakin itse, kerinyt niitä ja värjännyt villaa.)


Nuttu on melkein yhtä söpö kuin pitäjänsä.


Ja kyllä: kuopus kaahuroi jo kahdella jalalla, vaikkei osaa vielä istuakaan ilman tukea. Mitähän tästäkin tulee? Tälliä, kun ei ole älliä.


Tuttavien muksut saavat syntymälahjaksi sukat.


Malli: oma, vinkkiä SK 9/2011
Lanka: Virtain villan hahtuva ja Isoveli
Puikot: 5,0

Automiehen vetimet

Suhteellisen rahattomana ja suhteettoman ajattomana eto emäntänä tuumasin kirppiskierrosten sijasta säästää muka aikaa ja rahaa ja tekaista puntille välikausihaalarin itse, kuten toissasyksynä.


Malli: SK 9/2009
Kangas: Enstexiä ja fleeceä, kumpparia, tarranauhaa ynnä muita tykötarpeita


Aikaa minulla ei totisesti ole törsättäväksi, mutta taivaalle ja varsinkin niille mummoille kiitos mummoista, jotka ryntäävät hätiin suuret ja sydämelliset sylit selällään ja sieppaavat pirpanat mukaansa ja laulavat, leikkivät ja liekuttavat, jotta äiti saa vähän harrastella.



Rahaa en sitten säästänyt, sillä tykötarpeet maksoivat kepoisesti 60 euroa, enkä sitten aikaakaan, sillä sitä paloi tunneissa varmaan yhtä paljon kuin erkkimerkkejä.


No, työniloa ei tietenkään voi rahassa mitata. Ehe.


Tässä puvussa U-käännökset ovat sallittuja.


Tuulihaalarin vuorikangas on automiehen unelma,


ja siitä piti loihtia asianmukainen pääastia leikkiliikennepuistoon.


Malli: SK 9/2000
Kangas: vuorifleeceä, hiukan heijastinnauhaa


Brum brum, syksyä päin!