Lakkiaiset vol. 1

Alussa oli vain yksi.


Hiekkalaatikon reunalla se kirvoitti ihastunutta hyrinää. Pari äitiä halusi omilleen samanlaiset somat, ja lupasin pientä korvausta vastaan väkertää lippaa läjään. Kehittelin ensin kaavoja ja ompelin prototyypin.


Se oli hyvä, ja lisää haluttiin.


Pörräsin kaikki lippikset kierrätyskankaista: verhoista, pöytäliinoista ja lakanoista.


Ensimmäinen parvi kokoontui luokkakuvaan ennen kuin lehahti maailmalle, ja uusi joukkio on jo työn alla.

Pikkupitkokin tarvitsi tutunoloisen hellehatun, jonka lierin levensin jälleen mummot-Kanarialla-malliin.


Malli: sovellettu SK 7/2000
Kangas: kierrätyspuuvillaa


Kevään korvalle neulaisin liian löysän ja lurttanan kypärämyssyn.


Malli: SK Parhaat neuleet 2006
Lanka: Novitan Bambu
Puikot: 3,5


Sisus onkin sitten soma kuin käärekaramellissa!

Peltipaita

Isännän ura neulesuunnittelijana sai jatkoa, kun hän pyysi takin ja pipon seuraksi tyköistuvan neulepaidan. Saamansa piti:


Malli: oma, satulahihan mallia haettu Novitan vuoden 2007 kesänumerosta
Lanka: Seitsemän veljestä kaksinkertaisena n. 750 g.
Puikot: 6,0



Isäntä on syvästi mieltynyt helmineuleeseen.


Tein alaosan yhtenä kappaleena ja muotokavensin ja -levensin sivuilla.


Lopuksi virkkasin kaulukseen napinlävet.


Komia on!

Kotimekko

Mies toi töistä pinon tummansinisiä mainos-pikeepaitoja. Minun on vaikea keksiä luotaantyöntävämpää materiaalia - teryleeni kenties, mutta siihen minulla ei ole samanlaista tunnesidettä. Teinivuosina sisääni koteloitui pikee-puistatus, sillä silloin se edusti halpahintaista junttipöyhkeilyä. Mutta koska teepparit olivat puuvillaa, en hennonut niitä haaskuuseenkaan heittää.

Sitten Suuri Käsityölehti julkaisi Netta Kervisen viehättävän vintagen kierrätysmekon ja oivalsin lopulta kuinka rumasta voi tehdä jotain suloista.


Malli: muunneltu SK 3/2011
Kangas: 4 miesten t-paitaa ja pätkä kierrätyspitsiä


Pakon - eli kankaan riittoisuuden - sanelemana ompelin hameosan kolmen paidan takakappaleesta ja kun en minimekossa viihdy, lisäsin vielä lerun helmaan.


Myös etukappaleen ompelin umpeen, jotta alle ei tarvitsi erillistä toppia.


Tarkoitus oli värjätä koko höskä mustaksi, mutta vanhasta alushameesta nyysitty pitsi raikasti sinen ja mekko saa jäädä silleen.


(Ompelijan lapsella ei ole pöksyjä, sillä harjoittelemme pottailua mainiolla menestyksellä - jos vain puntti saa viilettää paitasillaan.)