Koivunkanto

Näpsän kevätnäyttelyssä käynyt savipytty palautui viimein kotiin.


Aiheenamme oli suuri ruukku. Kun muut muotoilivat toinen toistaan kauniimpaa kannua ja amforaa, sahailin minä kantoa koivusta.


Pinta sai vain kevyesti väriä. Valkoinen kuve hohtaa hennosti, sillä kiillotin sen ennen polttamista muovipussiin suljetulla sienellä.


Kannolle kerääntyi kuoriaisperhe paistattelemaan päivää.


Saven jämäpalasta puhkesi lumpeenlehti, ja sille loikkasi sammakko:


Kiire näkyy hienoisena hutilointina.


Käly ompeli tyttärensä matkatarpeille niin nätin säkin, että innostuin itsekin surauttamaan nujupussin, jossa kulkevat näppärästi puntin vaihtovaipat, -vaatteet ja eväät.


Malli ja kankaat: kierrätystä kälyltä

Kesäpäärynäpussi

Aurinko elvytti elähtänyttä evakonsieluani sen verran, että uusi kesäkussa oli saatava. Syntyi päärynäpussi:


Malli: Moda 3/2010
Tarvikkeet: Nanson trikoota n. 1,5 m, kuminauhaa


Trikoo oli vähän veltto valinta tähän malliin, sillä helmakaitale jäi rumasti lurpottamaan (vaikka purinkin sen kerran), mutta ihanan luttana mekko on.



Kelpaa taas kesälaitumilla kirmata!


Anoppi toivoi eläköitymislahjaksi vetovankkureita, joissa völjätä lastenlapsia pitkin siirtolapuutarhaa. Kirpparilta löysimme pilkkahintaan juuri passelin raadon.


Isäntä rälläköi ruosteen raudoista pois, maalasi ne ja vaihtoi lussahtaneet renkaat uusiin. Kälyn kanssa paikkasimme lohkeilleet laidat ja laikut valkovuokoilla ja lehdillä.


Sekä mummu että muksut ratkesivat riemusta niin että räpsähti.