sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Ihana Ikaros

Ikaros on nyt noussut tikuilta siivikseni:


Ikaros on levitellyt siipiään siellä sun täällä verkonpauloissa ja edustaa minulle ArkkiHuivia, kaikkien pitsihuivien alkumuotoa. Ihailtuani Jaanan metsäisen vehreää versiota olen halannut tikuilleni nimenomaan Wetterhoffin Sivillaa. Vähältä piti, ettei myyttinen myttyni jäänyt kuoriutumatta, mutta hyvää lankaa kannatti odottaa, sillä se on nimensä veroista, silkkistä ja laskeutuvaa. Huivi on hento ja pehmeä kuin lohikäärmeen huokaus.


Malli: Icaros (Interweave Knits, summer 2006)
Lanka: Wetterhoffin Sivilla, n. 180 g.
Puikot: 3,5


Suomutkin ovat perin eteeriset:


Ikaros on minulle enemmän kuin huivi. Jollain määrittelemättömällä tavalla se edustaa neuleurani huipentumaa, vaikka sitä ei ollut millään muotoa vaikea esille vetää. Ikaroksessa yhdistyvät myyttisellä tavalla sukupolvia läpäissyt hiljainen tietotaito, elegantti malli ja (minun tapauksessani) aatelislanka. On jollain tapaa kovin lohdullista, että vaikka aika muuttuu ja kutojat vaihtuvat, niin taito ei hupene eikä haaskaannu, vaan siirtyy ja silmuttuu aina uudelleen; katsokaa vaikka kaikkia näitä upeita pitsihuiveja (ja monia muita), joita uutterat kutojat luovat ja luovuttavat auliisti ohjeina - eli silkkana neulomisen ilona! - edelleen. Ja puikot puhuvat, välittävät ikiaikaista tietoa, tarinaa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

Huivi köynnöstää

Ikaroksen jäätyä siipirikoksi puikoillani alkoi köynnöstää villiviini:


Malli: Viiniköynnöshuivi
Lanka: Mandarin Fiesta, kumpaakin väriä vajaa 100 g.
Puikot: 4,5

Mallikerta hivelee silmiä, mutta välityöksi tai telkkuneuleeksi tästä ei ole, sillä kavennuksista ei voi huilailla nurjillakaan puolilla. Lisäksi mallikerta tuntui konstikkaalta; vaikka huivilla on mittaa 1,4 metriä, en ehtinyt oppia sitä ulkoa edes rivillään, saati sitten kahdellatoista. Muistini on siis lyhyt kuin sukkapuikko. Vaan hieno on tämä humala:


Ja hip hep hurraa! Ikaroksen siivenkärjetkin tulivat pelastetuksi:

perjantai 4. toukokuuta 2007

Voihan mytty & mynkä!

Kävipä sitten oikein perinteinen työtapaturma: lanka loppui kesken. Talvella taannoin hankin mutkan kautta kolme kerää Wetterhoffin Sivillaa Icaros-huivia varten, ja viimeisellä mallikerralla jäi häntä vetäjän käteen.


Kerä tekisi siis huivilleni hyvää. Jos joltakulta kultaiselta kutojalta löytyy vyyhti ruskeaa Sivillaa, niin ostaisin mieluusti sen. Vaihtoon minulla ei taida mitään vastaavaa ihanuutta olla.

Pusasin kokoon myös patalapun ja -lapasen. Mariskoolin kanssa ne muuttivat tupaanmeniäisinä veljelleni ja vaimokkeelleen.