Pannuille myssyjä

Näinä mätinä päivinä, jotka eivät valistu sitten millään (paitsi jo pikkuisen lumella), syntyi harmaja kivikruunu ja liina:


Malli: Myssy SK 10/2007, huivi Mielityn elegantti Nuolitanssi
Lanka: 2 vyötteetöntä mohairvyyhtiä Menitasta, 1 m. kapeaa samettinauhaa
Puikot: 5,0


Tikuttelin tanssin puolta kapeampana kuin mitä ohjeessa, sillä lankaa oli yhtä niukalti kuin kaulaani. Mössä on malliltaan sama kuin kanervakruunu. Harmajasta tuli heti lempisettini.


Nuoremmilla sisaruksilla tuntuu olevan taipumuksena muutella maailmaa ja varsinkin kortteeriaan. Veljeni teki sen taas kihlattunsa kanssa. Koska hän muistuttaa teenlatkinnasta päätellen lähinnä kävelevää samovaaria, päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin ja tukea teepannulla hänen harrastustaan. Ja täytyyhän kannulla koti olla. Syntyi teetupa:


Malli: oma
Lanka: virolainen hahtuva, n. 100 g., vähän Ainoa koristeluun
Puikot: 6,0
Huovutus: 40-asteen kirjopesuohjelmalla


Nimesin töllin kieli poskessa teetuvaksi, sillä minulle tuolla sanalla on pakkaskaiku, ratisevan autiot raitit ja ainoa paikka lämmitellä perjantai-illan viipotteessa.


Pitäköön tupa lämmön ja lemmen kun vistot viimat ja kolakat lyövät loukkua seiniin.

Ja vielä yhdestä myssystä; kurkatkaapas, kuinka pieteetillä Silmukatti on etanapipaani tuunannut!

Arpa on lyöty

Kiitos kaikille arpailijoille & ajattelijoille; kokemuksistanne on mieluista (ja monasti etäisesti tuttua) lukea! Arvat on nyt innokkaan kissanhännän avulla sekoitettu ja voittaja lyöty:



Onnea Nonna! Lähetätkö minulle yhteystietosi, niin laitan jotain pientä ja perin matalaa (suorastaan litistettyä) tulemaan. Eemelini on maaru miukumauku pp piste inet piste fi, ja kaikki välit pois.

Ja vielä juhlakukka voittajille, Nonnalle ja minulle. Olen luonut tikkunuotillani (niillä käsinkosketeltavilla ja virtuaalisella) hurjasti uskoa ja elämänsisältöä vaikeaan vuoteeni. Olkoon tuleva vuosi onnellisempi, ja vähintään yhtä tuottelias!

Helmipanssari ja arvanheittoa

Tiedättehän sanonnan, jonka mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä neulojan miehellä villoja? Koko blogihistorian aikana olen vetänyt tikkunuotasta ukkokullalleni yhden ainoan pipan, eikä sekään mennyt pitoon hämmentävän nännikärkensä tähden. Syynä niukkaan tuotantoon ei ole ollut laiskuus vaan isännän tuikitarkka tyylitaju, johon vetelät, lerpottavat neuleeni eivät ole oikein istuneet.

Sinnikkään tivauksen seurauksena isäntä alkoi kuitenkin puhua kotitakista. Junnasin aluksi vastaan, sillä ikkunamme ovat etelään ja oravanpesässämme kesät talvet lämmintä vähintään +24 astetta. Ihmiset tarkenevat täällä vallan hyvin ilman fyllinkiä - kissoillahan villatakki on tyyliseikka. Tämä Kauneimpien käsitöiden kamelinvärinen jakku ja tuplahelmineule alkoivat kuitenkin yllättäen soida yhteen ja innoittaa:


Niin syntyi mittatilaustyönä helmipanssari - isännän mukaan kun takin pinta on yhtä ketjupanssaria:


Malli: oma
Lanka: 2-kertainen Seitsemän veljestä, n. 700 g.
Puikot: 7,0


Takki onnistui kuten toivottiin (muttei ollenkaan odotettu), ja miellyttää suureksi ilokseni myös isäntää - häntä jopa enemmän kuin minua. Silmissäni on tikkuja ristissä ja katselenkin karsastaen, kuinka helmineule vetää vinoon, taskut lerpottavat ja hihansuut kupruilevat.



Mainio maku apunaan isäntä valitsi nasevat napit helmineuleeseen - mistäpä muustakaan kuin helmiäisestä:


Meninpä minäkin messuille, mutta tällä kertaa holtti (ja hyvä seura) mukana. Viime vuoteen verrattuna ostokseni olivat suorastaan maltilliset - joku voisi sanoa jopa säälittävät: juuttinarua, lenkkimohairia, kynttilänsammutin ja ruusukristallia.


Jotain muutakin tarttui mukaan, mutta se on vielä salaisuus, sillä...

Tikkunuottani täyttää marraskuun lopussa vuoden!

1-vuotissynttärin kunniaksi pykään pystyyn ARPAJAISET. Viskaa arpasi kommenttilootaan, ja kerro jokin käännekohta neulojan/kutojan/virkkaajan/askartajan/luojan urallasi. Se voi olla jokin tekele, kapine tai vaikkapa sisäinen oivallus, joka osoitti sinulle jotain merkittävää käsitöistä, itsestäsi taikka maailman tilasta. Jos valinta tuottaa vaikeutta, voit kertoa monta, kuten minä:

1. Ensimmäinen merkittävä taite oli Kuparikukka, joka kasvatti minulle lehmänhermot ja opetti, ettei purkaminen ole pahasta, vaan ainoastaan edellytys etenemiselle. Sitä ennen olin tavoitellut lähinnä lopputulosta, mutta kuparikukka opetti nauttimaan itse prosessista.

2. Kuoma puhalsi minut pullolleen antamisen iloa. Olin toki sitä ennenkin kötöstellyt kokoon lahjoja, mutta Kuomaa oli varmaan hauskempi tehdä kuin saada. Apsu ja Vaaksiainen jatkoivat sen tassunjäljillä.

3. Suklaapisara oli ensimmäinen omalla ohjeella mittojen mukaan neulottu (ja täydellisesti onnistunut) työ, ja siihen tilasin langat ensi kertaa nettikaupasta. Helmipanssari porhaltaa perässä.

4. Ikaros liitti minut määrittelemättömällä tavalla muiden neulojien ketjuun, osaksi suurempaa kehystä ja elävää perinnettä.

Osallistumisaika päättyy maanantaina 26.11., joka on Tikkunuotan virallinen syntymäpäivä. Arvanheittäjäin kesken vedän tikkunuotasta esiin jotain pientä ja pehmoista.

Ja vielä vinkkaus kaikille kissaihmisille ja -neideille; käykääs äänestämässä vuoden Lokikollia! Velho ottaa myös osaa ja hurmaa luontaisella charmillaan siellä sun täällä, josta löytyy mirkkujemme fanklup ja muuta kissankultaa.

Kanervakruunu ja karvetta

Ystäväni saavutti Suuren Unelman (joka oli sitä kerran minullekin), ja onni hänen edestään tikahtaa myös minua. Koska huipulla tuulee ja päätä voi palella, neuloin kanervakruunun kalleimpansa suojaksi:


Ohje: mukailtu SK 10/2007
Lanka: Novitan Pop (70 % akryylia, 30 % villaa), kulutus n. 120 g.
Puikot: 6,0


Harjoitin jälleen purkamisen jaloa taitoa, sillä ohjeen mukaan neulottu myssy läpötti niskassa velttona kuin viholaissäkki. Neuloin siis pääastian 5 cm lyhemmäksi kuin ohjeessa, ja nyt niska on nätti ja sentään säällinen:


Ja vielä vähän värjäystä! Porkkanasormiystäväni intoutui noitakeitoksistani siinä määrin että haudutteli koekeittiössään karvesoppaa. Hän sai niin sievää vihervää, että minunkin oli pakko kokeilla ja latoa kattilaan kerroksittain karvetta ja purettamatonta lankaa (Seiskaveikkaa). Tulos oli toista kuin odotin:


Ja mikähän kohta noissa vyyhdeissä mahtaa olla vihreää?

Vasemmanpuoleiset langat ovat tympeää ruskeaa, ja ne tummuivat läikikkäiksi samassa hauteessa jäkälän kanssa. Oikeanpuoleista, elttaisenkellasta lankaa hauduttelin siivilöidyssä väriliemessä tunnin verran keiteltyäni karvetta ensin kolme tuntia. Tekipä kannatuksen.