Apsu-apina ja tuliaurinko

Puikkoni pillastuivat odottamattoman langan edessä, kun löysin alelaarista Novitan keinokuituista Palmaa. Ensin siitä piti tulla kissa, mutta sitten näin Korkeasaaressa pehmoapinan pikkupojan kaulakiikussa. Sellainen piti saada! Niin syntyi Apsu:


Malli: oma
Lanka: Novita Palma n. 150 g, jämävillalankoja naamaan ja sydämeen, neppari käsiin ja vanua maaruun
Puikot: sukkapuikot nro 5,0

Apsu on aika sydämellinen veikko:


Kasvoihin hain inspiraatiota Villit virkkausmallit -opuksen hangonkeksihymyistä ja sydämeen Mielityn mallista. Takaraivo kaareutui kivasti kahdella kantapääkavennuksella, ja muutenkin kudoin tuulen ja tunnelman mukaan.

Koska Apsu on oikea apina, se kiipeilee kissanlankuillakin ketterästi:


Näppeinä hällä on nepparit, niillä on helppo heilua huoneliaanissa.


Apsu tykkää myös halata, ja se muuttikin kummipoikamme kaveriksi. Vielä Apsu on kaimaansa kookkaampi, mutta äkkiäkös suhde kääntyy.


Veli-kultani ja kälykäs tuovat minulle Virosta villoja, lankaa ja hahtuvaa, ja pelkkä ajatuskin pakahtaa ilolla. Tuntuu ihmeen ihanalta hemmottelulta, kun toiset valitsevat lankoja vasiten juuri minulle!

Toinenkin tikkunuottani (keväällä perustettu kasvimaa) on valtautunut viidakoksi. Siellä paistaa monta punaista aurinkoa:

Kesäköynnös

Kasvikunnan ylenpalttinen vehreys alkoi versoa kesätoppiinkin:

Malli: Toppi Moda 3/2007, verso soveltaen Neulojan käsikirjasta

Lanka: Novitan Olivia, n. 300 g. (?)

Puikot: 4,0

Bambunpehmoinen Olivia on ihastuttava neulottava, ja jokainen silmukka kuin koru, jonka saa poimia puikolle.

Toppi istuu keveästi tykö, ja kerran puretusta ja pienennetystä kaula-aukostakin tuli parahultaisen passeli.

Reppu ja reissuneuleita

Huristelimme perinteiselle kesäretkelle kotiseudulleni, ja kolakan sadepäivän ratoksi intouduin toteuttamaan äidin toiveen uudesta reissurepusta:

Kurvailin ekorepun kokoon jämätarpeista - pikantteina yksityiskohtina mainittakoon takin helmapäärme hihnoina ja henkselinsolki läpän kiinnittäjänä. Hukkapalojen hyötykäyttö ja nolla-budjetti saivat viherpirkon sisälläni tanssahtelemaan taas ilosta tasakäpälää. Lisäriemua loi erittäin suurpiirteinen ja summittainen toteutus, joka tapahtui käsivaralta ilman kaavoja. Olen viime aikoina noudatellut ohjeita turhankin orjallisesti ja unohtanut, kuinka antoisaa ronski soveltelu voi parhaimmillaan olla. Onnistumisen ilo on kahta kirkkaampi, kun tuotekehittely on omaa alusta loppuun saakka. Silloin eivät pienet kolot ja kämmit koreassa näyttäydykään virheinä, vaan särminä ja piristeinä, jotka tekevät luomuksesta luonteikkaan Yksilön.

Matkalla sinne sun tänne ja mutkan kautta takaisin olen ehtinyt neuloskella kylykavereita ihan itselle ja lahjaksikin asti (yksi saiputsukka puuttuu kuvasta):

Malli: Ullan kylykaverit

Lanka: 15-säikeinen kalalanka kaksinkertaisena

Puikot: 3,5

Oli kesä oli käpy

Joskus toukokuussa siirsin tikkuni kesäaikaan so. hyllylle ja ryhdyin virkkaamaan. Olen ruukannut koukutella kesäisin kokoon kasseja, hattuja, liinoja ja ponzon ja pari paitaa ja aloin nyt virkkoa kokoon pitsitakkia. Vaan eihän siitä mitään tullut, kun virkatessa ei moniajo (eli yht'aikainen lukeminen tai töllön tölvistely) onnistu. Pelastin langan mörvelöitymiseltä purkamalla kyhäelmän:


Tämä olikin ensimmäinen tekele, jonka hoksasin purkaa puolituisena. Totesin unelmasta luopumisen vaativan joltistakin luonteenlujuutta, sillä tottahan luomuksen näkee jo alkaessaan valmiina ja itsensä/saajan viipottavan sen kanssa uusiin seikkailuihin. Kaapinpohjilla muumioituvat mörvelöt ovat siis eräänlaisia henkitoreisia haaveita, joita ei millään hennoisi lopettaa. Ne ovat myös aika kasa aikaa, sillä jokainen silmukka on sekunti, rivi melkein minuutti tai pylväs pikku tiima omaa aikaa, jota purkaessa päästää päiviltä. Ja lisäksi kuhunkin työhön kutoutuu mukaan myös muistoja - tätä virkkasin kesällä laiturilla, tätä neuloin matkalla joulunviettoon ja villa kehräsi polvilla kuin kissa - ja purkaessa tekee tavallaan tyhjäksi monta hyvää hetkeä, mitätöi muistoja; aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ihmekös sitten, jos purkaminen tuntuu tappiselta.

Vaan suunta se on taaksekin, ja joskus eteenpäin pääsee vain pakittamalla.

Palasin kuuliaisesti puikkojen pariin ja neuloskelin käpykesätopin:


Malli: SK 3/2007
Lanka: Novita Bambu n. 250 g.
Puikot: 4,0


Kaula-aukosta tuli vallan höveli, joten kuroin sitä kokoon samettinauhalla. Nyt käpy ei putoa puulta vaan pysyy päällä vinhassakin menossa!