Villakilpi

Siitä se(kin) idea sitten lähti, Norah Gaughanin Knitting Naturen kilpparihameesta.

Viimeksi kuusikulmio innosti minut kilpikonnapeiton pariin. En vieläkään malttanut kääntää ameriikankiälistä ohjetta, vaan tuotekehittelin omaa sovellustani heksagonista vähän fiinimpään suuntaan. Tällä kertaa aloin kuusikulmion keskeltä ja loin lisäsilmukat langankierroilla, kas näin:


Tikkasin tilkuista villakilpihameen.


Malli: oma, pohjana Norah Gaughanin "Snapping Turtle Skirt"
Lanka: Kauhavan kangasaitan kasvivärjätty villalanka
Puikot ja virkkuukoukku: 5,0


Rajasin reunat kiinteällä virkkauksella, ja pujotin vyötäisille kulmioiden lomiin kiristysnauhan.


Viime kesänä värjäämieni lankojen sävyt ovat peräisin ainakin tuomenmarjasta (lila), suopursusta, koivunlehdestä, katajasta, raparperista, lepänlehdestä, männynkuoresta, apilasta ja siankärsämöstä.


Sananlasku tuli jälleen testattua oikeaksi: vanha verka on parempi kuin pussillinen uutta - ainakin jos jälkimmäinen on ostettu Eurokankaasta. Toissapostin vitivalkoisille kestovaipoille kävi pesussa näin ohraisesti:

Vielä toisellakin pesukerralla uutena ostettu flanelli päästeli väriä kuin kuraa. Onneksi virutin käytettyjä vaippoja ensin käsin ja huomasin värinpäästön, ettei koko L-vaippasatsini muuttunut pysyvästi kakanruskeaksi. Silti kismittää niin että pipo paukkuu.