Minne aurinko ei paista

Vaikka minä ja mieheni olemme melko heppoista tekoa, on poikamme jo nyt Aimo Suurmies. Neljän kuukauden iässä hän painaa jo hulppeat yhdeksän kiloa, ja medium-kokoiset vaipat nitisevät liitoksissaan. Niinpä urakoin männäviikolla liudan L-kokoisia kestovaippoja.


Malli: hyväksi havaittu SK 1/2008
Tarvikkeet: vanhoja pyyhkeitä, flanellia, joustofroteeta, tarra- ja kuminauhaa, tilkkuja


Tällä kertaa maltoin vähän somistella takalistoja.


Isännän mielestä tämä kestovaippamalli hakkaa mennen tullen ostoversiot - joista meillä tosin on niukalti kokemusta. Olemme vaipattaneet kloppimme lähinnä sideharsoilla, nauhavaipoilla ja itsetehdyillä kestovaipoilla & villapöksyillä.


Flanelli tuntuu kosteanakin kuivalta vauvanpeppua vasten, joten se on mainiota kuivaliinamateriaalia. Ompelin vaippojen etupuolelle ylimääräistä fyllinkiä vanhasta joustofroteelakanasta, sillä poikasemme lorottelee jo kuin aikamies, eikä pelkkä lisäimu taskussa pitkälle piisaa. Kapalon päälipuolena käytän pyyhekangasta, sillä kosteussulkukerroksena villapöksyt ovat ylivedot. Ja pitihän sellaiset uusille vaipoille neulaista:


Malli: Ullan ihanat villapöpät
Lanka: virolainen hahtuva kaksinkertaisena
Puikot: 7,0

Joutillaalla jottaen ruukasi mummoni sanoa, ja osui napin (tai potun) kantaan, kun painelin sormiväreillä joululeimoja voimapaperiin. Näiden pehmeiden pakettien myötä toivotan kaikille jouluiloa ja vilinää, vilskettä, helinää, helskettä pikku tikkujen!