lauantai 22. joulukuuta 2007

Kolmas kerta toden sanoo

Ystäväni aito ja alkuperäinen kotilopipo hukkui pian valmistumisensa jälkeen, ja loin hänelle teekannun ääressä luppolangoista uuden. Mutta alkuperäistä ei ystävän mukaan korvannut mikään, joten tikutin hänelle toiveesta vielä yhden ja päätin, että kolmas kotilo toden sanoo:


Tiedot samat kuin aiemmin.


Ja maa on musta kuin tontun tossu.


Tänä vuonna olen ollut ällistyksekseni kaukaa viisas ja luoskennellut joululahjoja pitkin vuotta; ensimmäiset valmistuivat pian juhannuksen jälkeen. Niinpä aikaa on ollut väsätä kotiinkin jotain nättiä:


Malli: Novita Talvi/2007
Lanka: 2-kertainen virolainen hahtuva ja lehdissä 2-kertainen ohut Pirkka
Virkkuukoukku: 6,0
Muut: vähän kaarnaa, pahvia ja paperinarua

Pohjana on elämäni ensimmäinen risukranssi, joten rinkulan ryhdittömyys ei ole varsinainen taiteellinen tehokeino, vaan tapahtui käytännön sanelemasta pakosta.

Huopakukkasten kanssa veteen sujahti myös kolme kalaa (joista yksi on jo uiskennellut uuteen kotiinsa):


Malli: omasta päästä
Lanka: virolainen hahtuva 2-kertaisena
Puikot: 6,0

Yksi pääsee omaan joulukonttiin ja kaksi muuta matkaavat kaveriperheisiin, joihin on tassutellut pieni viiksekäs seremoniamestari. Käsittelin huopakalat vielä lanoliinilla, jotta ne saisivat vipinää karvaisiin kinttuihin. Ainakin meillä villantuoksuisen hahtuvan kanssa mennään kotileikkiä niin että pölisee ja kiekkoja hoidetaan hengiltä kuin parempiakin pentuja.

Seuraavaksi puikkoni alkavat ahmia näitä nuudeleita:


Kädentaitoja kai nämäkin; joulukukka-asetelmat itselle ja läheisille:


Näiden ja tämänvuotisen joulutervehdyksen (joita ja ärräpäitä näpersin muuten kokoon hätäiset 29 kpl!) myötä toivotan kaikille lämmintä joulunaikaa ja kutinoita koittavaan vuoteen:

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Karpalo

Kohtasin tuiki tutun tunteen odottamattomassa yhteydessä: tyhjänpäällisen paniikin, joka valtaa minut yleensä silloin, jos lukulamppuni alla ei ole mitään kirjaa nautittavaksi. Olimme lähdössä kyläsille veljeni luo, ja edessä oli aimo automatka eikä mitään neulottavaa! Kääk! Pienoisessa paniikinpuuskassa mylläsin lankakätköistäni viime jouluna hamstraamani seiskapeikot ja netistä ohjeen, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa ja Maaru tikuttaa. Matka luisti muikeasti karpalotakin tahdissa:


Malli: Garnstudion A-linjainen takki
Lanka: Seiskaveikka kaksinkertaisena n. 750 g.
Puikot: 7,0


Napinlävet luiskahtivat vahingossa miehiselle puolen ja kauluskin jäi lyhemmäksi, kun langanpää alkoi häämöttää, vaan väliäkö hällä. Takista tuli ihanan kirpakka, ja taatusti tämän joulun hitti!


Kässymessuilta kähvelsin idean virkattuun, tärkättyyn seinävaatteeseen:


Malli: Tähtien mallit SK 11-12/06, Virkkausmalleja-kirja, Novita 4/2007 ja oma
Lanka: jokin hento valkoinen
Koukku: pauttiarallaa 2,0

Kokeilin ensi kertaa eläissäni tärkkäämistä, jotta seinävaate pysyisi pontevana ovessa ja kilkattelisi iloa tulijoista. Kellon sisällä kun on pieni kulkunen.

Kusti on polkenut Nonnan arpajaisvoiton perille, joten voin viimeinkin vilauttaa loput messusaaliini:


80-luvun muodista minulla ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa, mutta yhtä keksintöä jumaloin ja käytän yhä päivittäin: hiusdonitsia! Sillä on helppo sitaista tukka taakse kun elämä on edessä, ja hukkaan lenksuja useammin kuin sukkia. Markan hämmentävän härvelin nähtyäni aloin haamailla, että ollapa moinen vekotin, niin tehtailisin donitseja... Kunnes hoksasin, että ollapa puikot! niin ans olla myös hiusrenksu:


Malli: oma
Lanka: Isoveli
Puikot: 5,0

Munkki on ollut päässäni koko päivän, ja palvon sitä.

Loppuun en malta olla esittelemättä kässykuumeen leviämisestä aiheutuvia seuraamuksia:



Kummiteltavani äiti on hurahtanut kotiloihin, ja soveltanut sujuvasti myös Silmukatin tuunausideaa: